keskiviikko 11. elokuuta 2010

Rompepäivän saldo


Vanhoja valokuvia. Jonkun ruotsalaisen nuorenparin elämää.


Pehmeitä pellavapyyhkeitä. Olivat kuuluneet samalle ruotsalaispariskunnalle kuin valokuvat.

Ehkä rouvan nimi oli Eivor. Se on kaunis nimi.


Eivorin vanhassa kukkoessussa oli niin herkullinen kuosi, että sekin tarttui mukaan, vaikken essua vielä osaa käyttääkään.

En voinut vastustaan kukkaessuakaan. Mutta se on ollut jonkun muun.


Haarukoita ja veitsiä huvimajan aterimiksi. Ja odottamaan kesäjuhlia.

Tällaisilla söimme ala-asteella kyläkoulussa. Haarukat olivat ihan lyömättömiä perunoiden keihästämiseen. Meillä oli oma keittäjä eikä mitään kumiperunoita. Syksyisin lähdettiin koko koulu poimimaan puolukoita, joista tehtyä hilloa syötiin pitkin talvea.


Näissä venäläisissä tarjottimissa hehkuvat niin ihanat siveltimenvedot, että en voi niitä koskaan vastustaa. En ollut ennen nähnyt nelikulmaista. Mutta en ole myöskään ollut Viipuria pidemmällä.


Puolukkamehupullo oli kaunis ja sen myyjän kanssa hauska tehdä kauppaa. Olin juuri ennen melkein riitaantunut yhden myyjän kanssa haarukoiden hinnasta, joten tämä löytö ja erityisesti sen myyjä piristivät kovasti. Samalta kojulta lähti mukaan peili, josta toivottavasti lisää, kun saan sen seinälle.

8 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihania löytöjä. Jotenkin surullista sekin, että wanhat valokuvat päätyvät rompetorille. Vaikka ihana, että sinä löysit ne sieltä:)
    mukavaa illan jatkoa sinne
    tuksu

    VastaaPoista
  2. Nuo aterimet ovat itseasiassa tosi hyvät ja ihanan yksinkertaiset.
    Olen kuullut, että jossain kouluissa vieläkin mennään syksyllä puolukkaan. Olisipa loistava koulupäivä :)

    VastaaPoista
  3. Kukot ehdoton löytö. Ymmärsinkö oikein, että kuvassa on kaksi essua?

    VastaaPoista
  4. Hienoja löytöjä! Minä voisin ottaa nuo aterimet ja tarjottimen. Minulla taitaa olla vähän slaavilainen sielunmaisema. Tykkään maatuskoista, niistä huiveista, samovaareista...kaikesta sellaisesta.

    VastaaPoista
  5. Tuksu - niinpä, se on surullista, että kuvilla ei ollut ketään ottajaa. Olemme aina silloin tällöin "pelastaneet" vanhoja valokuvia kirppareilta. Kerran löysimme roskiksesta ison kassin erään edesmenneen herran matkakuvia. Outoa, että olivat sinne päätyneet.

    Omenaminttu - tänä aamuna mieleeni tuli, että taisimme käydä myös sienimetsässä ja kerätä haperoita ja rouskuja säilöttäviksi. Onkohan se enää edes sallittua kouluissa nykyään?

    Anni - joo, siinä on kaksi essua päällekäin, alemmassa on ne kukot ja päällä kukkaessu. Molemmat on sellaista vyötärömallia.

    Kirjailijatar - mulla on vähän samaa vikaa. Haaveilen teehetkistä tunnelmallisessa punaseinäisessä huoneessa kukkahuivein päälystetyillä nojatuoleilla. Tee valutettaisiin kultareunaisiin kukkakuppeihin tietenkin samovaarista. Löytyisköhän meidän treffeille sellainen ympäristö jostakin?

    VastaaPoista
  6. Jännä miten koulussa se puolukassa käynti tuntui niin vastenmieliseltä! Nyt voisin lähteä marjametsään vaikka heti. Samalla tavalla on tainnut käydä noille venäläisille tarjottimille. Ennen en pitänyt ollenkaan ja nyt himoitsen niitä yhä enemmän!

    VastaaPoista
  7. Eikä, aivan mahtavia löytöjä. Vanhoissa valokuvissa on sitä jotakin, tuntemattomienkin. Voi kuvitella millaisia ihmiskohtaloita niiden takana piilee :) Komia pullo myös!

    VastaaPoista
  8. Liisa - Niinpä se vaan se mieli muuttuu. Ja hyvä niin!

    Jutta - Rompepäivä on aivan mainio löytöjen tekemiseen.

    Mulla on kanssa lämmin suhde vanhoihin valokuviin. Näissä nyt löytyneissä on jotenkin ihanan silkkinen mattapintakin vielä. Osa kuvista on aika outoja, vähän pelottaviakin. Lienevät viettäneen vähän villimpää elämää siellä Ruotsissa!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...