keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Hilloa!

Sunnuntaina pesin, pilkoin, keitin ja purkitin.

Ensimmäisen satsin jo laitoin alulle jo ennen aamiaista, toisen metsäretken jälkeen. Omenoiden seuraan pääsi myös muutama varsi raparperia. Sekaan hillosokeria, fariinisokeria ja pari kanelitankoa.

Hannalle kiitos ihanista omenoista!

tiistai 29. syyskuuta 2009

Puikoilla baktus



Tämä huivi löytyi niin monesta blogista, että pakkohan sitä oli itsekin testata. En ollut malttaa laittaa kudinta pois käsistäni hetkeksikään - rakastuin huiviin jo muutaman ensi rivin jälkeen! Puhumattakaan langasta - Madeline Toshin Tosh Sock duchess värissä. Projekti opetti kyllä, että malesialainen keittiövaakani ei ole valtavan tarkka - ensimmäistä kertaa huivia lopetellessani lankaa oli jäljellä yli 50m vaikka kerän puolivälissä muka aloitin kavennukset... Mutta nyt se on valmis ja aivan ihanahan se on! Vielä kun kelit viilenisivät, jotta villahuiville olisi käyttöä!

Tässä vielä huivin ohjekin.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Hämärähommia


Illat pimenevät kovaa vauhtia. Miten sen aina onnistuu unohtamaan, kuinka nopeasti syksy lyhentää viikonloppuja?

Piti istuttaa muutama alennusmyynnistä ostettu perenna. Olin vielä lapion varressa, kun alkoi hämärtää. Isän mukaan sää on kylmenemässä. Piti vielä ennen pilkkopimeää kaivaa esiin talikko ja nostaa ylös amarylliksen ja hyasintin sipulit. Ne pääsivät ruukuissa kellariin.

Tuli vielä huoli pelakuiden puolesta. Kannoin ne sisään ja mietin missä niitä voisi koittaa talvettaa. Kun ei vielä ole sitä verantaa, josta kovasti haaveilen. Oli jo tosi pimeää, kun Joni päätti nikkaroida väliaikaisen kukkapöydän. Saatiin pelakuut makuuhuoneeseen, siellä on viileämpää kuin alakerrassa. Saa nähdä riittääkö aamuaurinko niille.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Hillonkeittoa



Ensin poimimme päärynät ja omenat (ja vähän luumuja ja punajuuriakin) ja iltapäivällä ahkeroimme keittiössä! Omena-päärynähillo syntyi aikaisemminkin käyttämälläni perus omenahilloreseptillä. Kaneliakin olin suunnitellut laittavani mausteeksi, mutta onneksi viime hetkellä huomasin, että mukaani nappaamassa maustepurkissa olikin kanelin sijaan jauhettua kuminaa...

Hillon kiehuessa leivoin omena-luumukakkua ja kudoin. Ihana päivä!

Hyviä hetkiä



Saimme taas vieraita. Paulan ja Päivin kanssa vietiin Loru syysretkelle. Paula näytti uuden reitin kylältä. Kuljettiin peltoteitä, niittyjä ja pellonlaitoja. Pehmeässä hiekassa intouduimme parille hyvällä ravipätkällekin. Oli kaunista ja syksyistä. Jollain pellolla oli vielä rypsi puimatta. Loru sai hiirenvirnasta koristeen harjaansa.

Puolukat alkavat jo varista. Niitä kerättiin ahkerasti. Sieniäkin löytyi. Ja hyvä paikka siestalle.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Syyspastaa



Helppo ja mainio syyspasta syntyy sienistä (kanttarelleja, suppilovahveroja), voista, sipulista, oliiviöljystä, parmesanista, täysjyväpastasta sekä mustapippurista ja suolasta näin:

Sieniä paistetaan, kunnes vesi on haihtunut. Sienten sekaan lisätään reipas nokare voita ja pilkottu sipuli, joita kuullotetaan, kunnes sipuli on pehmennyt. Sillä aikaa keitetään pasta. Annokset kasataan suoraan lautasille. Ensin pasta, johon sekoitetaan loraus oliiviöljyä, parmesania ja ripaus suolaa. Pinnalle sienet ja sipuli sekä ripaus suolaa ja pippuria.

Eikä muuta.

Nami!

perjantai 25. syyskuuta 2009

Pihalta ja metsästä



Antimia on kerätty taas ahnaasti.

Onko sattumaa, että syksyn perennat ovat hyviä leikkokukkia?

Oli tai ei, pimenevinä iltoina ne piristävät keittiön pöydällä sienten ja marjojen perkaajaa. Hyvin suunniteltu!

torstai 24. syyskuuta 2009

Syystunnelmissa



Veera kävivät hamarissa. Mummikin pistäytyi. Olimme kaikki hyvissä syystunnelmissa. Kolusimme sienimetsiä. Ihmettelimme ensimmäisten joukossa pudonneita lehtiä. Ralf juoksi iloisena sänkipelloilla. Siinä sivussa eteni kukkapenkkiprojektikin. Illalla saunoimme kunnolla.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Uusi kukkapenkki etenee

Elokuun lopussa flunssaisena hahmottelemani kukkapenkki eteni viime viikonloppuna suurin harppauksin. Siitä kiitos kahdelle ihanalle traktorikuskille.

Ensin oli iso kuoppa, jonka kaivoin jo viikko sitten.

Puutarhapuuhien suurin haaste on tiukan savimaan kesyttäminen. Melkein jokaisen kukkapenkin kohdalla olen kokeillut erilaista lähestymistapaa. Yleensä vahvasti fiilispohjalta. Osa ideoistani saattaisi saada puutarhurin kauhun valtaan. Mutta tarkoitusperät ovat hyvät - haluaisin käyttää mahdollisimman paljon "nurkista" löytyviä materiaaleja juurimattojen ja salaojaputkien sijaan.

Tällä kertaa alkuperäinen ajatus oli "salaojittaa" penkki pajukon varsilla, jotka sitten (teoriani mukaan) hiljalleen hajotessaan myös pehmittäisivät maata. Paju oli jo raivattu ja ladottu kuopanpohjalle, kun mieleeni juolahti pelottava ajatus. Paju on kovasti taipuvainen versomaan. Mitä jos se herää eloon mullan alla? Mitä jos ensikeväänä ensimmäisten perennojen sijasta mullasta puskeekin terhakka pajukko?

En uskaltanut ottaa riskiä. Keräsin pajut pois ja raahasin ne pihan perälle. Toimme kuoppaan sen sijaan jonkin aikaan muhinutta oksa- ja lehtikompostia, jossa mukana oli isoja oksia.



Päälle reilu kerros oljensekaista Kurren kakkaa antamaan maalle voimaa ja kuohkeutta.

Ja pinnalle reippaasti multaa!

Seuraavaksi vuorossa on kivien kerääminen penkin reunaan. Ajoitus on mitä mainioin. Pellon on puitu ja niiden reunoille kasaantuneita kiviä pääsee vapaasti tonkimaan.

Angervon viereen sain myös kauhakuormaajan verran hiekkaa polkua pohjustamaan. Poluksi käytetään puutarhassa nurmikon alle hautautuneita betonilaattoja, jotka on joskus vuosia sitten hakattu irti vanhan navetan lattiasta.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Syyskauden avajaiset puutarhassa


Kesällä Hampton Court Palace Flower Showsta löytyneet hienot vanhat työvälineet pääsivät vihdoin tositoimiin, kun aloitin syksyn istutuskauden narsissin sipuleiden kaivamisella maahan.

Puutarhan alkuperäiset kukkapenkit ovat täynnä Mummin vuosikymmeniä siten istuttamia ja hyvin levinneitä keltanarsisseja, jotka keväällä muodostavat upeita keltaisia meriä. Olen kuitenkin pitkään haaveillut vanhanajan Actaea valkonarsisseista. Ensi keväänä unelmani toivottavasti käy toteen!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Ah näitä aamuja!




Koira herätti sunnuntaiaamuna haukkumalla ikkunan alla. Aikani sitä kuunneltuani nousin kirpeään syysaamuun. Ehkä se halusi jakaa kauniin aamun jonkun kanssa. Hyvä kun herätti!

Kynttilöitä, kynttilöitä!



Osallistuin viime viikolla teekuppi kynttiläkurssille ja olen nyt ihan tohkeissani kynttilöiden valamisesta. Olen jo netin kautta tilannut kaikenlaisia tarvikkeita ja olin aivan pettynyt, kun tarvikkeet olivatkin vielä matkalla ja en päässyt hommiin jo viikonloppuna!

Kurssilla valamani kynttilä tuoksuu ihanasti vaniljalle - vielä kun malttaisin polttaa kynttilää! Niin ja parasta tässä on tietenkin se, että nyt minulla on hyvä syy ostaa lisää kauniita kuppeja kirppareilta!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Lähipuutarhassa


Aurinkoinen sunnuntai-iltapäivä lähipuiston hyötypuutarhassa. Miten auringonkukat voivatkaan kasvaa noin valtaviksi!!!

lauantai 19. syyskuuta 2009

Ihanaa lauantaita

Voiko mikään olla mukavampaa kuin kiireetön lauantaiaamu! Ja hyvä aamiainen!

Savulohi frittata

6 munaa
1 pieni sipuli
lämminsavulohta
cheddar juustoa
1rkl öljyä
suolaa & mustapippuria
basilikaa

Pehmennä viipaloitu sipuli öljyssä. Lisää kevyesti vatkatut munat. Levitä paloiteltu savulohi pinnalle. Kypsennä miedolla lämmöllä kunnes munakas on melkein hyytynyt. Ripottele juusto pinnalle ja laita pannu uuniin grillin alle kunnes pinta on hyytynyt ja juusto hieman ruskistunut. Mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella basilikalla.

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Kesän remonttikärpänen


Hamarin makuuhuoneen remontoinnista olin haaveillut pitkään. Seinillä oli vielä alkukesästä tapetit, jotka olin valinnut 8 vuotiaana. Vaikka olinkin tokaluokkalaisena osoittanut kunnioitettavaa itsehillintää tapetinvalinnassa, oli nuhjaisen tapetin aika lähteä. Makuuhuone oli muutenkin pääosin kalustettu lapsuudenaikaisista jämillä (nukkekoti palveli kenkätelineenä ja niin edelleen) ja alkovi, jossa joskus nukuin on täynnä erinäistä banaanilaatikoihin varastoitua tavaraa (jonka kimppuun pitäisi joskus myös päästä...).


Remontoinnissa on aina omat haasteensa. Varsinkin tällaisessa kommuunitilanteessa, jossa talossa asuu vakituiseen 2 aikuista ja toiset kaksi vapaa-ajallaan. Talo on täynnä vuosikymmenten varrella kertynyttä tavaraa ja rempan aikanakin pitäisi kaikkien pystyä asumaan mukavasti ja mielellään vielä sopuisastikin.


Heinäkuun alussa päätin, että nyt saa riittää ja kärräsin kaiken kaman ulos huoneesta. Koko loma menikin sitten yläkerran olohuoneen lattialla nukkuessa. Aluksi heräsin monta kertaa yössä siihen, kun koira vaihtoi nukkumapaikkaa tai muuten vaan liikuskeli hiljaisessa talossa. Onneksi loman loppupuolella sekin alkoi nukkua tyytyväisenä ainakin kahdeksaan ennen kuin se vaati ulospääsyä. Ihmisasukkaiden liikkuminen ympärillä ei jostain syystä ehtinyt häiritä ollenkaan.



Remontti alkoi reippaasti, kun innostui repimään vanhat tapetit seinistä. Onneksi alla oli edellisessä rempassa vuonna 1984 laitettu lastulevy eikä muita tapettikerroksia, joten operaatio oli aika kivuton. Lattian hiominen meni huvimajaprojektin jälkeen jo ihan rutiinilla, joskin huone on aika paljon suurempi ja edellytti pidempikestoista konttausta. Koska alkovi ja viereinen olohuone olivat täynnä tavaraa, päätin vuorata oviaukot pressuilla ja teipillä, että pöly pysyisi vain yhdessä huoneessa. Teippasin siis itseni yhtenä helteisenä iltapäivänä huoneen sisälle ja tulin ulos vasta, kun lattia oli hiottu. Vaikka Mummi kävikin välillä oven takana houkuttelemassa kaffelle.


Lattia oli mielestäni hiljaa huutanut vaaleanpunaista väriä jo pitkään. Sudin maalia ihan pelkästään siitä ilosta, että sen levittymistä oli niin ihana seurata. Harvoin pääsee niin konreettisesti näkemään oman työnsä jälkeä kuin maalatessa. Maalaaminen on senkin takia ihanaa puuhaa, että siitä ei tule kovaa ääntä. Klasun levyvalikoimasta löysin vielä taustamusiikiksi Ravelin Boléron, jonka dramaattisen rytmin tahdissa suti liukui lattialankuilla kuin siivillä. Kahden maalauskerran jälkeen ymmärsin, että ensimmäisen maalauksen jälkeen olisi pitänyt suorittaa välihionta. Ensimmäinen maalauskerta oli nostanut lattiasta esiin teräviä kohtia ja saanut kaikki lattianrakoihin jääneet roskat nousemaan pintaan ja toinen maalikerros terävöitti niitä entisestään. Tuloksena oli lattia, joka olisi saanut sukkahousut riekaleiksi hetkessä. En tiedä tulenko koskaan kulkemaan lattialla sukkahousuissa, mutta asia vaati silti korjausta. Nielin tappion, hioin lattian käsin epätasaisista kohdista ja maalasin vielä kerran.


Joni koolasi alkovin oviaukon pienemmäksi. Aukon peittää joskus tulevaisuudessa liukuovi, joka kulkee ladonseinästä poistetusta ovesta pelastetuilla kiskoilla. Pitäisi vain päättää minkälainen se itse ovi voisi olla.


Kahteen oviseinään naulasin valkoiseksi maalattua raakalautaa vaakasuoraan. Kokeilin samanlaista laudoitusta viime kesänä alakerran pirttiin ja siitä tuli oikein kiva. Tällä kertaa maalasin laudat etukäteen, mikä toimi paremmin, kun lautojen rakoihin ei tullut valumia.


Tapettia pähkäilin pitkään ja lopullinen ajatus tuli mieleeni yhtenä aurinkoisena iltana Ralfin kanssa kävelyllä ollessani. Olin ihaillut tätä tapettia sinivalkoisena jo pitkään. Tapetti taisi saapua kolmanneksiviimeisenä lomapäivänäni ja ehdin jo palata töihin ennen kuin päästiin tapetoimaan.


Kaappien laittaminen takaisin osoittautui hiukan kimurantiksi - sananmukaisesti. Tämä kuva demonstroi aika hyvin sitä, miten vimpulassa huone on. Mutta kiilasimme kaapinjalan alle kaikenlaista sälää ja ruuvasimme kaapin vielä seinään kiinni ja enää ainoastaan kaapin alaosan peitelista paljastaa seinien vinouden. Toista kaappia paikalleen tunkiessamme saimme raapaistua oikein kunnon vekin upouuteen tapettiin. Olin ihan itku silmässä, mutta Joni sai kuin saikin korjattua reiän niin, että sitä ei oikeastaan huomaa ollenkaan.



Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tähän remonttikohteeseen laitettiin listat (ikkunalistoja lukuunottamatta) paikalleen samana viikonloppuna kuin tapetitkin!

Ah, kuinka meillä onkaan nyt valoisa makuuhuone!

Kaupunkikasvatusta

Kukkalaatikoiden lakastuneet kesäkukat saivat elokuussa tehdä tilaa salaatti- ja pinaattiviljelmille! Salaatinlehtiä olenkin jo päässyt maistelemaan voileivällä, mutta pinaattia pitää vielä hetki odotella. Toivottavasti syksy jatkuu lämpimänä siis!

maanantai 14. syyskuuta 2009

Hajamielisyyttä


Kamera jäi maalle. Tarkemmin sanottuna pihalle pöydälle. Kuvat viikonlopun touhuista jäivät sinne myös. Siksi blogiin pääsi kesämuistona alkukesästä kukkinut pionilemmikkini Bowl of Beauty.

Sienimetsä soi taas viikonloppuna antoisasti antimiaan. Metsään mennessäni lupasin itselleni monta kertaa, että en enää poimi mustikoita. Mutta siellä ne taas odottivat pulleampina ja kutsuvampina kuin koskaan. Lopulta mulla oli yhdessä ämpärissä mustikoita ja toinen ämpäri täynnä kanttarellien, mustien torvisienten, orakkaiden, suppilovahveroiden ja puolukoiden iloista sekamelskaa. Mättäillä kulkeminen pehmitti kolmen päivän ratsastusputkesta jähmettyneitä lihaksiani mukavasti.

Keräsin sunnuntaiaamuna lisää unikoiden siemeniä ja laitoin lisää lipstikkaa ja minttua kuivumaan. Isän kanssa kaivettiin uuden kukkapenkin pohja valmiiksi. Olisin halunnut kaivaa syvemmänkin kuopan, mutta isän mielestä sai luvan riittää ja päätin olla sopuisa. Ehkä ensi viikonloppuna tuodaan kuoppaan uutta multaa jo!

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Sunnuntaina

Ompelukoneeni sai vieraita. Anita ompeli sohvatyynynpäälliset ja minä laitoin ruokaa. Tyynynpäällisten valmistuttua raivasimme tilaa pöydälle ja avasimme viinipullon ja nautimme keitosta.


Italialainen papu-kaalikeitto

2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 sellerin vartta
2 perunaa
1 tlk tomaattimurskaa
1 tlk papuja
1 kasvisliemi kuutio
1 tl oreganoa
1 pieni kaali
sokeria
mustapippuria ja suolaa
parmesan juustoa

Kypsennä pilkottuja vihanneksia (ei kaalia) oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää tomaattimurska ja pavut ja sekoita. Lisää oregano ja kasvisliemi (lientä niin paljon, että vihannekset peittyvät reilusti) ja kypsennä puolisen tuntia. Lisää kaali ja jatka kypsentämistä vielä noin kymmenen minuuttia. Mausta. Tarjoile parmesanraasteen ja yrttien kera.

En enää muista mistä ohjeen alunperin löysin. Oikein hyvää varsinkin näin kaaliaikaan!

perjantai 11. syyskuuta 2009

Kotona


Olen poikkeuksellisesti tehnyt loppuviikon töitä kotoa käsin. Ihanaa! Hurmaava vanha käsityökirja on kuvassa valitettavasti vain rekvisiittana - maitokahvia olen kyllä juonut useamman kupillisen!
Hauskaa viikonloppua!

torstai 10. syyskuuta 2009

Pipoasiaa


Syksy tulee ja minulla ei ole pipoa! Viimevuotinen taisi jäädä siskon iloksi joululoman päätteeksi. Kiva pipo, mutta aivan liian kuuma Lontoon talviin.

Nyt työn alla on musta peruspipo ja lankana Novitan vuosikerta Maya Nakkilan vintiltä. Yllättävän hyvää lankaa vinttilöydöksi - 70% alpakkaa ja 30% villaa. Onnipekan hintalappukin on vielä tallessa - tarjous 9 mk!

Takit naulaan ja hatut hyllyyn


Viime viikonlopun kirppiskierros oli lyhyt ja ytimekäs. Tein yhden ostoksen. Siitä oli vaikea ottaa kuvaa.

En tiedä kuinka monta kirpparilta ostettua tai roskiksesta löytynyttä naulakkoa meille on ehtinyt kertyä, mutta tämäkin oli niin hieno, että se oli pakko tuoda kotiin. Se on aika iso, 140 cm pitkä. Metalliosissa on vähän ruostetta, mutta kokeilin jo teräsvillan kanssa ja hyvin irtoaa.

Ja eiköhän tällekin paikka löydy jostakin!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...