Aloitin katon maalauksella. Löysin kellarista vanhaa öljymaalia ja vetelin sitä kattoon pariin kertaan kesäkuun lopun helteillä pää maalihöyryissä. Katon maalaaminen on yllättävän rasittavaa puuhaa. Varsinkin tuollaisen kuusikulmaisen, jossa on kaikenlaisia tukirakenteita joka suuntaan.
Näköjään mulla ainakin oli tomera maalaustyyli...
Katon maalauksen jälkeen piti lattiasta saada vanha, osittain kastunut lakkapinta pois. Konttasin yhden illan ympäri huvimajaa hiomakoneen kanssa. Viimeistään tässä vaiheessa opin arvostamaan kunnollisia työhousuja, joissa on polvisuojat! Suosittelen!
Nauhahiomakoneen kanssa saa muuten olla tarkkana - se tykkäisi kauheasti syödä oman johtonsa. Mutta sitäkin oppi aika äkkiä varomaan sen jälkeen kun se kertaalleen imaisi johdon mukaansa ja säikäytti perinpohjaisesti.
Paneloimisen jätin suosiolla isän ja Jonin heiniksi, koska kokonaista seinää oli niin vähän, että meilkein jokainen panelinpätkä piti katkaista erikseen omalle paikalleen sopivaksi. Viime kesänä paneloin kyllä keittiön seinää, mutta sirkelin kanssa touhuaminen ei ole vielä ihan mun heiniäni.
Kuvittelin, että tila pienenee tosi paljon, kun seinien väliin jää muutamia senttejä, mutta viimeistellyn näköiset seinät itseasiassa saavat huvimajan tuntumaan isommalta.
Seiniin valitsin peittävän puunsuojan, joka oli onneksi vesiliukoinen. Sen maalaaminen oli huomattavasti mukavampaa ja helpompaa kuin kattomaalin tahkoaminen. Eikä öljynkäry sekoittanut päätäkään.
Lattian maalaus pääsi samantien suosikikseni remonttihommissa! Maalasin lattian Betoluxilla ja käytin huvimajan lattiassa samaa vaaleanpunaisen savyä, jonka olin valinnut makuuhuoneeseen (jonka remppa on edelleen vaiheessa…). Lattiamaalia sai levittää isolla pitkävartisella sudilla ja se levisi ja tasoittui ihanasti. Ja kun tulossa oli vielä jalkalistatkin, niin ei tarvinnut ihan kauhean paljon varoa seiniäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti