Torkkupeittoprojekteja

Aloitin rohkeasti lomalla virkkaamaan kolmatta torkkupeittoani. Ohjeen mukaan tästä viimeisestä pitäisi kyllä olla tulossa päiväpeite, mutta koska teen peittoa tutusta ja turvallisesta seiska veljeksestä enkä ohjeen mukaisesta Rowanin Polarista, niin peitosta on tulossa vähän pienempi. Toisaalta ohje vaikuttaa mukavan yksinkertaiselta eli kokoa on helppo lisätä. En tietenkään ottanut lomalle mukaani kirjaa, josta mallin otin (Erika Knightin Koukussa virkkaukseen) ja sainkin lomalta palatessani purkaa työstä aika paljon, kun se puolipylväs ei ollutkaan ihan sellainen kuin kuvittelin sen olevan... Aika noloa sortua niinkin aloittelijamaiseen virheeseen! Mutta toisaalta ei se purkaminen kovinkaan traumaattista ollut - perfektionisti minussa haluaa kuitenkin työn näyttävän hyvältä ja se oikea puolipylväs näyttää kuitenkin aika paljon paremmalta kuin oma versioni.

Nopeasta projektista ei tälläkään kertaa taida olla kyse (yleensä peittoihin on mennyt puolesta vuodesta vuoteen, sillä välissä pitää tietenkin ehtiä tekemään pienempiäkin projekteja). Pakko tunnustaa jo tässä vaiheessa, että viime syksynä aloittamani peitto ei sekään ole vielä ihan valmis! Reunuksesta puuttuu vielä ainakin puolet ja sitten onkin edessä lankojen päättely - hui! Vinkkinä sanoisin, että peiton ulkonäkö ei varmaankaan olisi kovasti kärsinyt, vaikka olisinkin tehnyt aina kaksi kerrosta samalla värillä - päätettävien lankojen määrä sen sijaan olisi ollut huomattavasti pienempi... Malli on hyvin yksinkertainen valtavan kokoinen isoäidin neliö - näin vastaavan näköisen peiton mainoksessa viime kesänä ja valitsin työhön itselleni poikkeuksellisen iloisen värisiä lankoja. Lankoina olen käyttänyt seiska veljestä ja sekalaista kokoelmaa Rowanin lankoja. Pitää siis toivoa, että saan peiton viimeisteltyä ja käyttöön ennen kuin uusi projekti tempaa mukaansa ihan täysin!

Ensimmäinen torkkupeittoni sai minut viimeistään todella innostumaan virkkauksesta. En muistaakseni ollut juurikaan virkannut ennen (lukuunottamatta ala-asteella tehtyä epätoivoista patalappu yritelmää ja erittäin yksinkertaisia huiveja) ja ekan palasen tekemisessä kestikin aika pitkään. Malli on Jan Eatonin Start Crochet kirjasta ja pidän mallistä yhä paljon - valillä mietin, että pitäisi tehdä toinen samanlainen vähän iloisemmista väreistä! Tässä peitossa käytin jälleen seiska veljestä (hinta-laatusuhde kun on niin hyvä!) ja värikkäämmät langat ovat Rowanilta. Taisi mukaan päästä kirpparilöytöjäkin!