Aloittelin viikko sitten toipilaana mieleeni kirkastuneen uuden kukkapenkin rakentamista. Pensaiden välissä onkin paljon enemmän tilaa kuin muistin ja innostuneena hahmottelin penkin keppien kanssa vähän isommaksi kuin olin sen mielessäni ajatellut.
Iskin kepit nuijalla maahan ja kävin kaivuuhommiin. Kylläpä oli taas kaivaminen kivaa. Tässä kohtaa puutarhaa savi ei ole tiukimmillaan ja sitä sai ihan mukavasti nousemaan lapiolla kottikärryyn. Sitä tuntee olevansa jotenkin enempi elävä, kun ähkii ja ponnistelee valtavia savipaakkuja ylös maasta.
Kaivetun saven kärräsin pihan perällä olevaan notkoon. Valitettavasti pitäisi kaivaa ainakin 200 tuon kokoista kukkapenkkiä, että saisin notkoon riittävästi täytemaata.
Noin puolivälissä kaivuu-urakkaa sade yllätti.
Jatkoa seuraa, kun homma etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti