keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Kesän remonttikärpänen


Hamarin makuuhuoneen remontoinnista olin haaveillut pitkään. Seinillä oli vielä alkukesästä tapetit, jotka olin valinnut 8 vuotiaana. Vaikka olinkin tokaluokkalaisena osoittanut kunnioitettavaa itsehillintää tapetinvalinnassa, oli nuhjaisen tapetin aika lähteä. Makuuhuone oli muutenkin pääosin kalustettu lapsuudenaikaisista jämillä (nukkekoti palveli kenkätelineenä ja niin edelleen) ja alkovi, jossa joskus nukuin on täynnä erinäistä banaanilaatikoihin varastoitua tavaraa (jonka kimppuun pitäisi joskus myös päästä...).


Remontoinnissa on aina omat haasteensa. Varsinkin tällaisessa kommuunitilanteessa, jossa talossa asuu vakituiseen 2 aikuista ja toiset kaksi vapaa-ajallaan. Talo on täynnä vuosikymmenten varrella kertynyttä tavaraa ja rempan aikanakin pitäisi kaikkien pystyä asumaan mukavasti ja mielellään vielä sopuisastikin.


Heinäkuun alussa päätin, että nyt saa riittää ja kärräsin kaiken kaman ulos huoneesta. Koko loma menikin sitten yläkerran olohuoneen lattialla nukkuessa. Aluksi heräsin monta kertaa yössä siihen, kun koira vaihtoi nukkumapaikkaa tai muuten vaan liikuskeli hiljaisessa talossa. Onneksi loman loppupuolella sekin alkoi nukkua tyytyväisenä ainakin kahdeksaan ennen kuin se vaati ulospääsyä. Ihmisasukkaiden liikkuminen ympärillä ei jostain syystä ehtinyt häiritä ollenkaan.



Remontti alkoi reippaasti, kun innostui repimään vanhat tapetit seinistä. Onneksi alla oli edellisessä rempassa vuonna 1984 laitettu lastulevy eikä muita tapettikerroksia, joten operaatio oli aika kivuton. Lattian hiominen meni huvimajaprojektin jälkeen jo ihan rutiinilla, joskin huone on aika paljon suurempi ja edellytti pidempikestoista konttausta. Koska alkovi ja viereinen olohuone olivat täynnä tavaraa, päätin vuorata oviaukot pressuilla ja teipillä, että pöly pysyisi vain yhdessä huoneessa. Teippasin siis itseni yhtenä helteisenä iltapäivänä huoneen sisälle ja tulin ulos vasta, kun lattia oli hiottu. Vaikka Mummi kävikin välillä oven takana houkuttelemassa kaffelle.


Lattia oli mielestäni hiljaa huutanut vaaleanpunaista väriä jo pitkään. Sudin maalia ihan pelkästään siitä ilosta, että sen levittymistä oli niin ihana seurata. Harvoin pääsee niin konreettisesti näkemään oman työnsä jälkeä kuin maalatessa. Maalaaminen on senkin takia ihanaa puuhaa, että siitä ei tule kovaa ääntä. Klasun levyvalikoimasta löysin vielä taustamusiikiksi Ravelin Boléron, jonka dramaattisen rytmin tahdissa suti liukui lattialankuilla kuin siivillä. Kahden maalauskerran jälkeen ymmärsin, että ensimmäisen maalauksen jälkeen olisi pitänyt suorittaa välihionta. Ensimmäinen maalauskerta oli nostanut lattiasta esiin teräviä kohtia ja saanut kaikki lattianrakoihin jääneet roskat nousemaan pintaan ja toinen maalikerros terävöitti niitä entisestään. Tuloksena oli lattia, joka olisi saanut sukkahousut riekaleiksi hetkessä. En tiedä tulenko koskaan kulkemaan lattialla sukkahousuissa, mutta asia vaati silti korjausta. Nielin tappion, hioin lattian käsin epätasaisista kohdista ja maalasin vielä kerran.


Joni koolasi alkovin oviaukon pienemmäksi. Aukon peittää joskus tulevaisuudessa liukuovi, joka kulkee ladonseinästä poistetusta ovesta pelastetuilla kiskoilla. Pitäisi vain päättää minkälainen se itse ovi voisi olla.


Kahteen oviseinään naulasin valkoiseksi maalattua raakalautaa vaakasuoraan. Kokeilin samanlaista laudoitusta viime kesänä alakerran pirttiin ja siitä tuli oikein kiva. Tällä kertaa maalasin laudat etukäteen, mikä toimi paremmin, kun lautojen rakoihin ei tullut valumia.


Tapettia pähkäilin pitkään ja lopullinen ajatus tuli mieleeni yhtenä aurinkoisena iltana Ralfin kanssa kävelyllä ollessani. Olin ihaillut tätä tapettia sinivalkoisena jo pitkään. Tapetti taisi saapua kolmanneksiviimeisenä lomapäivänäni ja ehdin jo palata töihin ennen kuin päästiin tapetoimaan.


Kaappien laittaminen takaisin osoittautui hiukan kimurantiksi - sananmukaisesti. Tämä kuva demonstroi aika hyvin sitä, miten vimpulassa huone on. Mutta kiilasimme kaapinjalan alle kaikenlaista sälää ja ruuvasimme kaapin vielä seinään kiinni ja enää ainoastaan kaapin alaosan peitelista paljastaa seinien vinouden. Toista kaappia paikalleen tunkiessamme saimme raapaistua oikein kunnon vekin upouuteen tapettiin. Olin ihan itku silmässä, mutta Joni sai kuin saikin korjattua reiän niin, että sitä ei oikeastaan huomaa ollenkaan.



Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tähän remonttikohteeseen laitettiin listat (ikkunalistoja lukuunottamatta) paikalleen samana viikonloppuna kuin tapetitkin!

Ah, kuinka meillä onkaan nyt valoisa makuuhuone!

1 kommentti:

  1. Nyt vielä kalusteet paikalleen ja lisää kuvia kiitos!!!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...