Matollinen tarinoita

Keltainen raita vasemmalla on Hamarin vanhaa verhoa, kellanruskea raita oikealla isäni vanhaa huivia. Sen oikealla puolella Mummin vanhaa harmaata Marimekon taskumekkoa ja sen vieressä Pikkutyypin kutomaa Jonin valkoista T-paitaa. Punaiset ja turkoosit raidat ovat Mummin kätköistä löytyneitä vanhoja poppanakuteita.

Muutama päivä sitten tuskailin kotona ääneen jotakin taloyhtiön yhteistä asiaa. Taisi liittyä siihen, että kellaria ei ole vieläkään siivottu eikä kukaan muu tunnu edes asiasta välittävän. Tai sitten isännöitsijä on tullut täysin immuuniksi pyynnöille ja valituksille. Joni totesi, että me kuvittelemme asuvamme yhteisössä, mutta tämä on vain tavallinen kerrostalo.

En ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta Joni on oikeassa. Kuvittelen, että kaikkien mielestä on kiva tuntea naapurinsa ja pitää huolta yhteisistä asioista. Tervehtiä ja jutella pihalla niitä näitä vaikkei edes nimeä tiedä. Vaikka oikeasti aika moni täällä taitaa haluta vaan elellä omaa elämäänsä ihan rauhassa ilman, että joku tenttaa alaovella, että mitä kuuluu.

Itse olen tietenkin kauhean onnellinen muutamasta naapurista, jotka pelastavat päivän, kun avaimet ovat jääneet kotiin, tulevat ilman varoitusaikaa kantamaan kirjahyllyä sisään ja huutelevat kuulemiset parvekkeelle, kun nukutan Pikkuveljeä.

Mutta kunnia myös teille, jotka ette jaksa olla naapurisosiaalisia.

Ei meillä maallakaan aina niin yhteisöllistä ole, mutta onneksi siellä on aktiivinen kyläyhdistys ja muutamia kylähulluja, jotka järjestävät toimintaa naapuriensa iloksi. Tämän syksyn projekti oli tarinamatto.

Yksi kylän vanhemmista rouvista innostui projektista ja pienen tuumailun jälkeen löytyivät joutilaat kangaspuut vanhan koulun isosta luokkahuoneesta. Koulun nykyinen omistaja raivasi meille taloonsa tilaa ja niin pääsimme kutomaan.

Jokainen toi mukanaan vanhan vaatekappaleen tai muun kankaanpalan, johon liittyi joku muisto. Minä otin mukaan Jonin vanhan t-paidan ja Pikkutyypin pieneksi jääneen bodyn. Mummi toi minun isäni vanhan huivin, oman mekkonsa ja Hamarin vanhat verhot, jotka olivat niin hienot, että vastustin ankarasti niiden leikkaamista, mutta Mummin päätä ei käännetä. Onneksi sain sentään toisen pelastettua vaikka tilkkupeittoa varten.

Kaikenikäiset kyläläiset kävivät mattoa kutomassa. Pikkutyyppi taisi olla nuorin kutoja, vanhin oli naapurin Eila, 92v. Mattoa kertyi yhteensä viisi metriä ja se ripustetaan kylätalon seinään. Meidän raidat löytyy kolmen metrin kohdalta.

--

When I was a kid my Granmother was a bit weaver. She did it all the time. She had a whole room dedicated to it in her house. We still use rugs that she made.

This autumn we made a story rug with the people in the village. Everyone brought clothes or other pieces of fabric that had stories to them. We took Joni's old T-shirt and my Grandma brought my Dad's old scarf from the 60s, her old Marimekko dress and curtains that used to hang in the kitchen window at the farm.

We got to use the loom in the old school. One of the older ladies in the village taught us. Little I weaved Joni's old shirt and was the youngest to participate. The oldest was our neighbor Eila who is 92.

The rug is now finished, all five meters of it, and it will be hung on the wall at the village hall.