sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pakkasaamufiilistelyä



Muutaman tosi pimeän päivän jälkeen oli ihanaa, kun aurinko kurkisteli aamusella. Nämä kuvat nappasin jo ennen auringon esiintuloa. Kuura-aamuja ei ole tälle syksylle montaakaan mahtunut. Ehkä siksikin puutarhassa oli eksoottinen fiilis aamutuimaan.

Saatiin tänään viimein ripustettua jouluvalot kasvihuoneeseen ja kuskasin jo lapionkin latoon. Meinasin, että puutarhassa saa alkaa lepokausi, vaikka istutuskelit sen kuin jatkuvat. Istahdin iltapäiväteelle puutarhalehden kanssa ja ajattelin, että nyt aloitan suunnittelu- ja haaveilukauden. Sitä kesti ehkä puoli tuntia. Tuli idea. Ja oli pakko pistää saappaat jalkaan, hakea vasta talviteloille laittamani kottikärryt ja lapio uudelleen esiin ja aloittaa kaivuuhommat. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen ennen kuin maa jäätyy.


Purppurapunalatvat saavat jäädä talventörröttäjiksi. Mulla on jotenkin kaksijakoinen suhde tähän perennaan. En oikeastaan pidä sen kukinnosta, joka on vähän huiskin haiskin sihruinen. Tykkään selkeämmistä muodoista kukissa.

Mutta viime kesän sateiden innottamana kukinnot heiluivat parissa metrissä ja perhoset hyörivät niissä aivan huumaantuneina. Pakkohan siitä on pitää. Mulla ei loppujen lopuksi ole montaakaan oikein isokokoista perennaa puutarhassani, tämä, kultapallo ja töyhtöangervo. Ne on kaikki huippuhelppoja ja luotettavia. Tätäkin purppurapunalatvaa olen retuuttanut kasvupaikasta toiseen ja taas suunnittelen sille uutta kotia. Se ei tunnu olevan moksiskaan.


Mansikka rehottaa kukkapenkeissä ja kurpitsapenkissä. Onhan sillä omakin penkkinsä, mutta ei se siellä pysy. Ja se on ihan ok. Se on mainio maanpeitekasvi ja kesällä on hauska napsia mansikoita sieltä täältä puutarhassa käyskennellessä. Se viihtyy kitkettäväksi asti, mutta se on niin helppo nyhtää pois huonoista kohdista, ettei se oikeastaan haittaa ollenkaan.


Unikot ovat aina vain kuvauksellisia. Olen ollut monta vuotta omavarainen silkki- ja pioniunikkojen kanssa. Annan unikkojen kylväytyä syksyllä ja kerään osan siemenistä keväällä kylvettäväksi. Saan tällä konstilla pari kukintaa ja unikkoja melkein koko kesäksi.

Mutta sellaisen jännittävän seikan olen huomannut, että muutamassa vuodessa tumman liilat rimpsureunaiset unikot ottavat vallan. Jonkinlaista luonnon valintaa selvästikin. Ihania nekin ovat, mutta koska haluan kaikenkirjavia unikoita, pitää välillä turvautua ostosiemeniin.


Ostin muutama vuosi sitten melkein mustan salkoruusun siemeniä. Olen esikasvattanut niitä kasvihuoneessa ja siirtänyt siitä pihalle. Kyllä ne itsekseenkin kylväytyvät, mutta varmistelen vielä esikasvatuksella, että saan näitä loppukesän kaunokaisia sinne tänne perennojen joukkoon. Kukintaa joutuu odottamaan aina seuraavaan kesään asti, mutta se on sen arvoista.

Kesällä telttailimme Etelä-Ruotsissa ja siellä salkoruusu kasvaa kuin rikkaruoho kadun reunoilla ja talojen seinustalla. Keräsin sieltä muistoksi mukaani siemeniä, joista osan kylvin jo syyskuussa. Saa nähdä kukkivatko jo ensi kesänä vai odotellaanko matkamuistoja vielä vuoden verran.


Lamoherukka ja mustaherukka kasvavat naapureina. Lamoherukan silmut hohtavat punertavina pengerryksen harmaata vasten.

Kasvihuoneen viereinen pengerrys rakennettiin keväällä 2010. Kuskasin silloin taimitarhalta pyöräkorissa lamo- eli pikkuherukan taimen kivien päälle kiemurtamaan. Myyjä sitä suositteli ja olin jonkin aikaa vähän sitä pettynyt ostokseeni. Pidin sitä kauhean tylsänä.

Mutta sitten taas kävi niinkuin usein käy. Lamoherukka näytti kyntensä. Tarkemmin sanottuna varhain puhkeavat lehtensä, herkät pikkuruiset kukkansa ja huikean syysvärinsä. Yksi ainoa taimi on kiemurtanut monen metrin levyiseksi kasvustoksi, joka peittää hiljallee maata myös pengerryksen alapuolella. Taimesta on riittänyt taivukkaita muihinkin puutarhoihin. Enää en luopuisi siitä mistään hinnasta.

--

It's been such a mild autumn. Frosty morning have been rare, today was maybe the second one. Well, we did have a couple of snowy mornings last week but that did not last long.

I was planning on beginning the planning season in the garden. I put the wheelbarrow away and was having a quiet cup of tea in the afternoon when it suddenly hit me. A new idea. So out again with the wheelbarrow and in with another hole in the ground. We'll see how far I get before the ground freezes.

This is what it looks like in the garden at the moment.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...