Pari vuotta sitten kutomilleni kämmekkäille löytyi jälleen käyttöä. Nyt tekisi mieli kutoa jo uudet. Vielä kun olisi aikaa toteuttaa kaikki nämä ideat. Laskin juuri, että sohvani ympäristössä asustelee seitsemän keskeneräistä käsityöprojektia!
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Testierä
Pakkasaamun parhaat
lauantai 3. lokakuuta 2009
Tällaisena aamuna!
perjantai 2. lokakuuta 2009
Pitsilaattoja

Isän kanssa ollaan pitkään suunniteltu monenlaisia betoniprojekteja. Ostettiin pari säkkiä kuivabetonia alkukesästä. Kesä vierähti jo ja syksykin hyvän matkaa, pari kertaa ehdittiin tehdä pieniä betonitestejä. Ehkä ensi kesänä kerkiämme enemmän.
Mutta tällaiset pyöreät laatat teimme muottinamme rikkinäisen vadin reunus ja Mummin vanha pitsiliina. Ne ovat toimittaneet pannunalusen virkaa pihapöydällä. Ehkä ne seuraavaksi pääsevät kukkapenkkiin tai puutarhapolulle. Paljaan jalan alla ne tuntuvat mukavan rapsakoilta. Mutta nyt taitaa sellaiselle olla jo liian viileä.
torstai 1. lokakuuta 2009
Äidin mysli


Olen kasvanut vähän erilaisella myslillä kuin Liisan siskon mysli. Meillä on äiti tehnyt mysliä tällä ohjeella niin kauan kuin jaksan muistaa. Ja tekee vieläkin. Tätä mysliä löytyy meiltäkin melkein aina kaapista, aina vähän erilaisin muunnelmin. Perusainekset ovat kuitenkin aina samat.
1/2 kg isoja kaurahiutaleita
2 dl ruishiutaleita (voi käyttää myös vehnähiutaleita)
2 dl kauraleseitä
2 dl auringonkukan siemeniä
2 dl pellavansiemeniä
2 dl fariinisokeria
2 dl vehnänalkioita
loraus rypsiöljyä
pari kourallista rusinoita
Kuivat aineet (lukuunottamatta vehnänalkioita) sekoitetaan kulhossa. Öljyä lorautetaan reunalliselle uunipellille. Mysliainekset levitetään pellille. Mysliä paahdetaan uunissa 150 asteessa n. puoli tuntia. Mysliä kannattaa sekoittaa n. vartin kuluttua uuniin laittamisesta. Myslin annetaan jäähtyä. Lisätään sekaan vehnänalkiot ja rusinat. Pistetään purkkiin.
Lisään joukkoon myös kurpitsansiemeniä tai kuivia hedelmiä, jos niitä sattuu kaapista löytymään. Vehnänalkiot jätän usein laittamatta, mutta jos niitä on, laitan ne aina joukkoon vasta paahtamisen jälkeen. Muistelen, että äiti on opettanut, että niistä lähtee lämmitettäessä jotakin ravintoaineita. En tiedä muistanko tuota oikein ja onko asiassa edes perää, mutta pidän yllä perinnettä (joka sekin siis on mahdollisesti kuvitteellinen...).
Ehkä äidillä on tähän jotain kommentoitavaa?
Vierasruokaa
Ruuanlaitto on ihanaa, mutta kuinkas ollakaan kun olin oikein kutsunut vieraita syömään, niin resepti-ideani katosivat täysin. Selailin keittokirjojani ja kaikissa resepteissä tuntui olevan jotain vikaa! Onneksi vanha tuttavuus Donna Hay pelasti jälleen. Nettisivuilta löytyi yksinkertainen oliivikanan resepti - kuvan ottaminen jäi tietenkin vieraita viihdyttäessä, mutta hyvää oli ja teen varmasti uudelleenkin!
Reseptin innoittaman ostin Donnan Instant Entertaining keittokirjan. Ihania reseptejä ja kauniita kuvia. Kenetköhän kutsuisin seuraavaksi kylään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)