Ostin keväällä kirpulta tuolin. En suinkaan löytänyt sitä sattumalta. Sain vinkin työkaveriltani, joka ajatteli, että saattaisin tykätä tuolin tyylistä. Ja minähän tykkäsin tyylistä ja tuolista. Siinä on äärimmäisen hyvä istua ja päätyi siksi kodin työtuoliksi. Ainoa asia mikä tuolissa harmitti alusta lähtien oli kankaan väri. Oranssi, lempiväri kahdeksankymmentäluvulla, ei enää. Kangas oli hyvässä kuosissa, eikä siinä ole kunnantalohenkisyyden lisäksi tupakin hajua, mutta sai luvan uusiutua...
...pistin tuolin niin palasiksi kuin keksin pistää ja ajattelin, että eipä tässä nokka kauan tuhise kun päällystän sen uudelleen. Kaikki kunnia entisöijille ja verhoilijoille. Kärsivällisyys on hyve, jota meillä kaikilla ei ole. Meni Loppiainen askarrellessa ja taisi siinä parit naulatkin lentää ennen kuin tuoli oli valmis. Lopputulos on kuitenkin hieno, nyt siinä kehtaa istua ja sopii paremmin sisustukseenkin!
Oho, vähän lisää treeniä, niin sähän voit verhoilla meillekin pari tuolia uudelleen... ;)
VastaaPoistaKyllä tuossa istuskellessa nyt kelpaa surrutella ompelukoneella. Vaikka ei se musta nyt ihan niin paha ollut oranssinakaan. (En tosin olisi ikinä uskonut, että sanon noin, koska oranssi on ollut mun pitkäaikainen inhokkiväri...)
Mageeeeee! Mun Kiltani odottavat vielä uusia mekkojaan.. :)
VastaaPoistaMä olen myös joskus verhoillut itse vanhan nojatuolin ja ihan priima tuli siitäkin. Ei se ole niin vaikeaa, kuin voisi luulla, varsinkin, jos on vanha kangas "mallina". Hienohan tuokin on uudella kankaalla, hyvä löytö :)
VastaaPoistaOlet kyllä aika taituri kun sait kankaan istumaan noin hyvin!!! Hieno!
VastaaPoista