Taimista ja pistokkaista

Jostain syystä kesä alkaa mulla vasta juhannuksesta. En tiedä miksen saa alkukesästä kesäfiilistä päälle.

Kasvihuoneessa on juuri nyt aivan ihastuttavaa. Liisan siskolta saadut tomatintaimet ovat vahvistuneet ja juhannuksen jälkeen toin äidiltä vielä pari tainta lisää, että sain penkit täyteen. Nyt vaan odotellaan. Ja kastellaan ja hoivataan. Olen saanut innokkaan pienen apulaisenkin.

Penkkien reunat ovat täyttyneet yrteistä, siementaimista ja pistokkaista. Äidillä oli niin herkullisen punainen pelakuu, että siitä piti silmän välttäessä käydä napsaisemassa muutama oksa, jos vaikka saisin ne kasvamaan. Mulla on pelakuista muutenkin kova puute, kun omani pääsivät kellarissa kuivumaan talven aikana ja joutuivat sitten hiirten suihuin. Vain yksi jäi jäljelle, sekin pahasti kaluttuna. Mutta sieltä se pinnistää vielä, pienenpienenä taimena.


Joka vuosi kylvän kaikenlaista ja ajattelen, että kyllähän mä muistan mitä olen kylvänyt. Ja taas kerran unohdin melkein kaikki. Meni aika pitkään ennen kun sain viimeiset siementaimeni tunnistettua. Onneksi äiti tunnisti salkoruusun taimet ja omenakurpitsakin sai nimen, kun plarasin siemenvarastoani. Viimeisestä tunnistamattomasta nappasin lehdestä palasen ja sen tuoksu ja maku paljasti vihdoin, että yrtti-iisohan se siinä.

Kasvimaalla sen sijaan ei mene ihan niin hyvin. Alkukesän viileät yöt ovat olleet vähän liikaa monille kasveille ja vasta viime viikolla äidin vinkista tajusin laittaa kasvimaille harsot päälle. Sitä ennen olin jo ehtinyt menettää muutaman kurkun ja pari kurpitsaa. Onneksi olin jättänyt kasvihuoneeseen pari ylimääräistä tainta ja sain ne tuuraamaan poisnukkuneita.

Ensi kesäksi voisin kyllä harkita siemenkantani uudistamista. Olen vuosikausia käyttänyt samoja vanhoja kaappiin kertyneitä. Kyllä sieltä porkkanoita ja punajuuria on tuloillaan nytkin, mutta voisi tulla paremmin, jos olisi vähän tuoreemmat siemenet käytössä.

Ja lopuksi haluan vielä todeta, että olen ihan kypsä räkättirastaisiin, jotka aina ehtivät nokkia mansikat kukkapenkkien reunoista ennen meitä. Ärsyttäviä kavereita!

--

The green house makes me so happy! It's such a lovely start for the day to wonder down to it and open the windows and water the tomatoes and herbs and flowers and smell all the gorgeous smells.

I have overdone it a bit this year, maybe. I have the beds full of tomatoes and more in pots on the ground and herbs and seedlings all over the place. I hope to extend a flower bed or two and find space for the seedlings there sometime soon.

I have little helper, too. She mostly likes to bathe in the watering cans.