Syksyn savipajalla

Ehdin tehdä eilen myös pienen pallokulhon mustasta savesta. Savi on materiaalina aika terapeuttinen, sitä on kiva leipoa ja muotoilla. Lopputuote voi olla myös vähän yllätyksellinen. 

Aika pitkälle syksyä päästiin ennen kuin ehdin Lauran pitkään houkuttelemalle savipajalle. Mutta eilen onnistuimme pitämään sovitusta päivästä kiinni.

Ikinä en ole eläissäni dreijannut, mutta nyt voin sanoa että olen dreijannut kaksi pientä kulhoa. Laura työskenteli vieressä kuin vanha tekijä ja neuvoi mitä tulee tehdä. Täytyy tunnustaa, että alkuun työskentely tuntui lähinnä kaaosmaiselta. Onneksi sain kädestä pitäen opastusta. Koin välillä pieniä oivalluksia siitä miten käsien ehkä pitäisi olla ja kuinka paljon pitää käyttää voimaa. Vaikeaa se oli siitäkin huolimatta, mutta kun en luovuttajatyyppiä ole niin ehdottomasti haluan harjoitella lisää.

Dreijatuista kulhoista ei ole kuvia, koska olin naamasta lähtien savessa (veden käyttöä pitää myös harjoitella) käsistä puhumattakaan. Positiivista on ettei yksikään saviklöntti lentänyt seinään niin kuin alkuun arvelin että saattaa käydä.