Liikaa lautasella

Olen niitä ihmisiä, joiden pitää olla koko ajan työn touhussa. En ollenkaan osaa olla jouten. Vain Hesarin lukemisen ajaksi maltan istahtaa paikoilleni. No, joskus tietokoneelle myös.

Silti välillä tulee sellainen olo, että on vähän liikaa meneillään.

Kaupunkikoti on edelleen vaiheessa. Olen edennyt kaappien siivoukseen, mutta tekemistä riittää. Vaatteet ovat saaneet osansa remonttipölystä, joten kaikki pitää pestä. Suurin osa on jo käynyt pesukoneessa, mutta vielä niitä riittää. Kaapeista on paljastunut unohtuneitakin vaatekappaleita ja jonkin verran kovalla kädellä olen koittanut käydä vaatteita läpi, koska nykyään pitäisi saada neljän hengen vaatteet mahtumaan jonnekin. Nyt kaikki vaatteet on makuuhuoneen lattialla muovilaatikoissa odottamassa, että kaapit on pesty.

Kaupunkikodista on kannettu tavaraa säilytykseen Hamariin, mikä on tietenkin johtanut siihen, että sielläkin riittää järjesteltävää. Ja olisi siellä vähän pihahommiakin vielä ennen lumien tuloa.

Ja sitten on vielä ne tomaatit. Niitä piisaa. Vieläkin melkein kaksi lastenammeellista. Joka viikonloppu poristelen Hamarissa pakkaseen ison padallisen tomaattikastiketta kypsistä tomaateista, mutta puolikypsiä ja vihreitä on vielä yllin kyllin. Ja nyt vielä itse olen Pikkuveljen ihottuman takia jättänyt tomaatin (ja aika monta muutakin ruoka-ainetta) pois ruokavaliostani, en voi edes herkutella paistetuilla vihreillä tomaateilla.

Välillä ymmärrän, että voisin vähän rajoittaa omaa touhuamistani. Mutta en osaa.

--

So many tomatoes, so little time...

I keep putting too much on my plate. But it's a part of who I am.