Matosukat

Liisan luona toukokuussa häthätää Pikkutyypin paleleviin jalkoihin aloittamani sukat valmistuivat vihdoin. Ne jäivät puolitiehen, kun Liisa bongasi kirpparilta unipussin, jonne jalat saatiin lämpimään. Sittemmin ne ensin unohtuivat Lontooseen ja sen jälkeen käsityökorin pohjalle.

 Muistin ne, kun kaipailin Pikkutyypille pitkävartisia villasukkia. Kaivoin valmiin sukat esiin ja se oli juuri sopiva. Sen kaveri valmistui reippaasti päiväunien aikana. Näiden yksien sukkien perusteella olen jo julistanut sukkaohjeen maailman parhaaksi. Lankoina on Liisan kätköistä kaivettua 7 veljestä sekä tuntematonta vihreää.

Olin ajatellut kutsua sukkia Lontoon sukiksi, mutta Pikkutyyppi päätti toisin. Kun laitoin sukat ensimmäisen kerran jalkaan, toisen kärjestä paljastui päättämätön lanka. Pikkutyyppi sai kohtauksen ja huusi kauhuissaan: "Mato! Mato!"

Tilanne rauhoittui vasta, kun sukat otettiin pois jalasta ja päättelin langan. Ja vaikka mato on poissa, kutsuu Pikkutyyppi sukkia edelleen matosukiksi.