Työpäivän jälkeen tapasin Kirjailijattaren jokirannassa. Istuimme ikkunapöytään. Minä join teetä, hän joi kahvia. Molemmilla oli oma pala mausteista puolukkakakkua, joka oli tosi hyvää. Tosin siitä emme ehtineet puhua mitään.
Sen sijaan juttelimme tulevasta ja menneestä. Siitä miten muutos tekee hyvää, vaikka se etukäteen onkin pelottavaa.
Aika kului siivillä. Vaikka olin koko päivän ollut väsynyt, yhtäkkiä en ollutkaan.
Kotona tehtiin ja syötiin vihdoin kurpitsakeittoa, joka on ollut pitkään listalla. Tein ohjeeseen tosin pari pientä muunnelmaa: vähensin veden määrää ja lisäsin valmiiseen keittoon puoli tölkkiä kookosmaitoa sekä pari ripausta fariinisokeria. Pinnalle ripottelin tuoretta korianteria. Nami!
Oliko se puolukkakakkua?! Huomaa, etten keskittynyt kakkuun vaan kanssasi jutteluun. Oli kivaa :)
VastaaPoistaJa teit sen keitonkin, reipas ihminen. Minä en ole tehnyt mitään.
Oi, te ootte ihania :) :)
VastaaPoistaKirjailijatar - Kysyin siinä kassalla, että mitä kakussa oli, siksi tiesin. Ja itseasiassa jossain siinä jutustelun lomassa olin maistavinani puolukkaa siinä kakussa. Mutta täytyy sanoa, että en minäkään niin hirveästi tosiaan siihen kakkuun ehtinyt keskittyä!
VastaaPoistaKiitos hyvästä seurasta!
Omenaminttu - Kiitos kiitos! ;) Ja kiitos myös keittoreseptistä!