Vaihe 1: Haaveile!
Halusin kasvihuoneen. En mitään muovista vaan sellaisen ihan oikean. Puisen ja lasisen. Ehkä vähän vanhaa punatiiltä.
Sellaisen, joita näkee englantilaisissa puutarhoissa. Sellaisen, jossa on paikka korituolille ja teehetkille. Ja tomaateille.
Vaihe 2: Juttele!
Esittelin lehdistä kuvia. Haaveilin ääneen.
Ennen pitkää Jonikin innostui. Ja sitten isäkin.
Vaihe 3: Pidä silmät auki!
Iltakävelyillä kaduilla alkoi tulla vastaan roskalavoittain vanhoja ikkunoita. Isä sai käsiinsä tarpeettomat betonisokkelit, jotka vaikuttivat sopivan kokoisilta.
Töihin pyöräillessäni ohitin roskalavallisen vanhoja tiiliä. Ajoimme paikalle autolla ja lastasimme niitä kyytiin niin paljon kuin saimme mahtumaan. Viikonloppuna kuskasimme tiilet Hamariin ja sunnuntai-iltana kävimme pinoamassa autoon uuden kuorman valmiiksi.
Vaihe 4: Suunnittele!
Edellistalvena istuimme viikonloppuisin keittiön pöydän ääressä, selailimme lehtiä ja piirsimme erilaisia kasvihuoneita, rakenteita ja liitoksia. Laskettiin mittoja ja kulmia. Mietittiin kasvatusaltaiden asettelua ja ratkaisuja avattaviin ikkunoihin.
Vaihe 5: Usko! Ja paiski vähän hommia!
Alkukesästä kaivettiin perustukset valettiin anturat ja nostettiin sokkelit paikoilleen. Kasvihuone alkoi hahmottua. Hommia tehtiin läpi kesän. Muurattiin tiiliä. Sahattiin, jyrsittiin ja maalattiin puuosia. Leikattiin lasia ruutu kerrallaan.
Hommia riitti vielä tällekin keväälle. Vieläkin on vähän keskeneräistä.
Vaihe 6: Nauti!
Välillä en meinaa uskoa, että minulla on oma kasvihuone. Kun herään Hamarissa, pitää ensimmäisenä mennä katsomaan mitä sinne kuuluu.
Pian saadaan omia tomaatteja ja paprikoita. Sitä ennen syödään keväällä kylvettyä pinaattia ja lehtisalaattia.
Ja juodaan aamuteet tomaatinlehtien tuoksussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti