Syyspäivä Kuhankuonolla hyvässä seurassa. Meillä oli sellainen tänään. Satoi ja paistoi. Ja ajoimme ihan väärälle parkkipaikalle. Mutta mukavaa oli silti. Laavulla paistettiin kolmea sorttia makkaraa ja syötiin synttäritiramisut.
Kävellessämme maantienlaitaa mietimme, että tällaista on ollut ennenvanhaan. On kävelty kylän raittia ja metsäpolkuja naapurikylään. Juteltu ja kerrottu tarinoita mennessä. Ehkä vähän laulettukin.
Siinä on ollut paljon enemmän tunnelmaa kuin nykymenossa. Nyt vaan hypätään autoon ja porhalletaan paikasta toiseen, eikä se tunnu juuri miltään. Kuinkahan monessa autossa edes jutellaan?
OI että, kun kivan näköistä. Me ennen kävimme paljonkin vaeltelemassa metsissä ja pitkospuilla, mihin se on nykyään hävinnyt...kaipuu pitkospuille. Höh. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että pitäisi pian lähteä tarpomaan. Ja teidän pienikin matkassa, söpö :)
VastaaPoistaJuhuu, hienot melamiinikupit pääsivät juhlan kunniaksi retkelle! Ja olipas teillä
VastaaPoistamonenlaista makkaraa mukana!
Minäkin tahdon retkelle tuonne!
Kirjailijatar - Mulla on ihan hellittämätön kaipuu luontoon. Ehkä se johtuu siitä, että on maalla kasvanut ja juossut metsissä ja pelloilla. Siellä on helpompi hengittää ja voi opetella vaan olemaan.
VastaaPoistaNähtiin muuten hirvi ja palokärkikin siellä!
Liisa - Nuo kupit on ihan parhaat retkikupit! Makkaratarjonnasta vastasivat seuralaisemme. Eikä muuten tehnyt yhtään tiukkaa syödä kolme makkaraa putkeen. Jos ihan rehellinen olen, niin olisin tainnut neljännenkin saada mahtumaan...
Täytyy jossain kohtaa tehdä retki tuonne, kun tulet käymään!