Enää en voi teeskennellä, että syksy on vasta tuloillaan. Eilen oli aamusta lähtien niin harmaata ja pimeää, että sisäinen kelloni tyyttäsi tyhjää ja päässä humisi.
Onneksi on vielä vähän oman maan antimia. Kurpitsat on nyt kerätty talteen. Lehtikaalistakin taitoin muutamia varsia, vaikka sen pitäisi pikkupakkasista vain parantua.
En tiedä mitä teemme, kun nämä pikkuiset kesäkurpitsat on syöty. Ollaan neljättä kuukautta pistelty omia kesäkurpitsoja poskeen. Kun sato on loppukesän ja syksyn myötä hiljalleen laantunut, ei ole enää ollut kyllästymistä ilmassa ollenkaan. Pikkutyyppikin syö näitä ihan innoissaan.
Aamupäivällä vedin kilarit VR:lle. Niin kovin, että kirjoitin yleisönosastoon, kahteenkin. En ole ikinä ennen tehnyt niin. Olen tainnut tulla sellaiseen täti-ikään, että en kestä röyhkeää kohtelua.
Mutta se on kumma, miten kimpaantuminen jättää jäljen. Olen vieläkin ihan hengästynyt. Monta tuntia sen jälkeen, kun maksoin 10 euroa siitä, että VR:n lippuautomaati ei toiminut, eikä konduktööri suostunut sitä pahoittelemaan muuta kuin pyynnöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti