Kotimme lähistöllä on luistelukenttä, jonne suuntaamme noin kerran vuodessa. Tänään oli se päivä. En ole omistanut luistimia sitten yläasteiän, mutta onneksi perin mieheni vanhat hokkarit joitain vuosia sitten ja nillä pääsen ihan riittävästi eteenpäin. Miesten luistimissa on sekin hyvä puoli, etteivät jalat satu ihan niin paljon kuin kaunoluistimissa.
Liekö kaunoluistimet olleet se syy miksi en oikein koskaan ole innostunut luistelemisesta ihan kympillä. Pysyn kyllä pystyssä ja tiedän mitä sirklaus on ja miten sitä periaatteessa kuuluu luistella. Mutta ennemmin luistelisin matkaa tai pelaisin jääkiekkoa (siinäkin ongelma on se, että pystyn kyllä kiihdyttämään hyvään nopeuteen, mutta pysähtyminen onkin sitten jo toinen juttu...). Sain tänä vuonna ihan oman jääkiekkomailan ja lapa ja varsi teipattiin pinkillä teipillä ettei ihan miesmäiseksi sentään touhu pääse.
Niin ja muistatteko sen pukukopin tuoksun?
Meillä oli tässä lähipuistossa ennen sellainen pukukoppi, jossa oli kamiina. Se vasta oli tunnelmallista!
VastaaPoistaMutta mun luistimet on tainneet olla tuossa eteisen lattialla teroitusta odottamassa siitä asti, kun siellä teillä käytiin luistelemassa. Siitä taitaa olla kaksi vuotta aikaa...