Kasvihuone etenee. Hitaasti, mutta varmasti, niinkuin meidän projekteillamme on tapana. Onneksi kasvukauden alkuun on vielä aikaa. Ja lumentuloonkin.
Lauantaiaamuna kävimme koiranulkoilutusreissulla lainaamassa naapurin isännän kaarisaksea, jolla pätkimme kuparilevystä pieniä suiroja, joista taivutettiin kannakkeita katon alimmille ikkunoille.
Isä on vastannut lasien irroittamisesta pokistaan. Tekniikka on urakan edetessä kyllä kehittynyt. Mutta myös rikkinäisille laseille varattu vanha maaliämpäri täyttyy uhkaavasti ja lasivarastomme hupenevat kovaa vauhtia.
Olisimme tehneet itsellemme ison palveluksen, jos olisimme ymmärtäneet, että ikkunat pitää jättää talveksi taivasalle, jotta pokat lahoavat. Mutta alunperin oli tarkoitus käyttää ikkunat pokineen. Niin se mieli muuttuu...
Mutta ehjiäkin laseja on kertynyt mukavasti. Joni on leikannut niitä oikeaan kokoon ja Klasu kuurannut niistä kaupungin pölyt pois.
Minä olen keskittynyt muonitukseen.
Ensimmäinen lasirivi saatiin sunnuntaina paikalleen. Hyvältä näyttää!
Toivottavasti ovat siellä vielä ensi viikonloppunakin!
Voi että tuosta tulee IHANA! ja ison työn teettekin noiden ikkunoiden kanssa. Wanhat ikkunat ovat kamalan hauraita. Ne kai vetolasia kun ovat, on semmonen ominaisuus, etteivät kestä, kuten nykylasit...mutta kauniita ne ovat!
VastaaPoistaIHANA on tuo tiilinen kohta *ihailee, jotta kuola suusta valuu*
tuksu
Tuksu - Ihana siitä tosiaan tulee. Ja varmasti vaivan arvoinen.
VastaaPoistaNuo tiilet on ihan ikivanhoja, yhden vanhan talon kellarista purettuja. Laseista suurin osa taitaa olla 50-luvulta, sellaisia, mitä nyt kovalla innolla vaihdetaan uusiin ympäri kaupunkia. Ja osa on Hamarin päärakennuksen vanhoja ikkunoita, jotka pääsevät nyt jo toiseen kasvihuoneeseen laseiksi. Se ensimmäinen on ollut pois käytöstä jo vuosia.