Olen viime päivinä miettinyt ihmisiä. Ihmissuhteita. Suhteita ihmisiin.
Se alkoi lauantaina. Tädin 50-vuotisjuhlissa oli mukana paljon ystäviä, joiden yhteinen taival oli jatkunut vuosikymmeniä. Koulusta asti.
Huomasin, että itselläni on kovin vähän sellaisia tosi pitkiä läheisiä ystävyyssuhteita. Yksi yläasteelta. Enemmän opiskeluajalta. Muutama töistä.
Mutta eipä sitä ystävyyttä ajassa mitata. Onneksi.
Ja uusia ihmissuhteita tulee vastaan yllättävissä paikoissa. Sitä ihmeteltiin eilen Kirjailijattaren luona teekupin äärellä.
Me tapasimme reilu vuosi sitten sattumalta kadulla. Vaikka olimme jo silloin tuttuja toisillemme. Blogiystäviä.
Hassua, miten lyhyt matka siitä on toisen olohuoneeseen.
Mietin juuri samaa asiaa muutama päivä sitten. Ja sitä miten vanhat ystävät käyvät usein mielessä, vaikka yhteydenpito olisikin jäänyt.
VastaaPoistaIhanaa, että se matka oli niin lyhyt. Minä mietin usein, kuinka paljon on varmaan mukavia ihmisiä tuolla noin, ihan lähellä, muttei heihin koskaan kunnolla törmää. Onneksi me törmättiin, että pam :) Sinun tapaamisesi on ollut yksi tämän blogielämän parhaimpia asioita.
VastaaPoistaHei! Vierailen täällä ajoittain ja nyt päätin kommentoida itselleni parin vuoden ajan ajankohtaisena olluttta ystävyysasiaa. Olen aivan samaa meltä siitä, että onneksi ystävyyttä ei mitata ajassa. Toisaalta luulisi(!) pitkän ystävyyden merkitsevän edes jotain...
VastaaPoistaT: Anneli
Liisa - Tosiaan, aika moni ihminen käy aina silloin tällöin mielessä, vaikka ei olisi vuosiin nähnyt tai kuullut.
VastaaPoistaJokin aika sitten mietin erästä ystävää vuosien takaa. Mietin, että miten hän mahtaa voida. Ei oltu varmaan kymmeneen vuoteen nähty. Pari viikkoa sitten hän tuli vastaan kadulla. Itse asiassa juuri siinä kohtaa, missä tapasin Kirjailijattaren viime vuonna!
Kirjailijatar - Niinpä! Pitäisi enemmän vaan spontaanisti lähestyä ihmisiä. Ei niiden kaikkien kanssa tarvitse ystävystyä, hirveän hyvä mieli tulee ihan vaan muutamasta lauseesta vaikka hississä tai kassajonossa.
Ja tosiaan, erityisen kivaa, että meidän tiemme kohtasivat!
Anneli - Kiva, kun pistäydyt ja kommentoit! ´
Se on totta, että pitkän ystävyyden luulisi merkitsevän. Onhan se erilaista, jos toisen on tuntenut vuosikausia tai vaikka lapsesta asti. Mutta jostain syystä tuntuu, että ystävien kanssa lähenee ja myös etääntyy sen mukaan, mitä elämässä tapahtuu. Onneksi itselläni on käynyt myös niin, että ystävän kanssa on ensin etääntynyt ja sitten lähentynyt uudelleen.