Huhhuh! Pari kunnon viuh-viuh-päivää takana. Olen viipottanut paikasta ja asiasta toiseen sellaista kyytiä, että hyvä kun olen hengittämään kerinnyt. Mutta kivanlaista viipotusta onneksi.
Innostava palaveri. Äiti kylässä. Savitöitä. Toinenkin vieras vielä illansuussa.
Aamulla ihana äiti korjasi suosikkipaitaani pitkään vaivanneen reiän, jota en itse olut saanut aikaiseksi.
Olin töissä tokkurainen. Kiljaisin, kun työkaveri yllätti minut kuulokkeet korvilla. Minun kimppuuni olisi helppo hyökätä.
Kotona Klasun kanssa apurahaselvitystä. Ratsastustunti. Monta puhelua.
Kohta kaadun sänkyyn!
Mutta sitä ennen kerron, kivan jutun eiliseltä vielä:
Äidin kanssa kiipesimme taidemuseon mäkeä kohti savipajaa, kun olimme ohittamassa tutun näköistä naista. Mietin, että mistähän me tunnemme. Hetkessä valkeni - persoonalliset kasvot olivat jääneet valokuvasta mieleen.
Hassua, miten sitä tuntuu, että tuntee, vaikkei koskaan ole edes tavannut. En edes ehtinyt miettiä, kun lähestyin jo, ja kysyin: "Anteeksi, oletko sinä Kirjailijatar?"
Taisin vähän hämmentää. Mutta olihan hän! Kerroin kuka olen ja meitä nauratti. Esittelin blogikaverin äidillekin. Juttelimme hetken. Sovimme, että mennään kahville.
Odottamattomasta kohtaamisesta jäi ihan valtavan hyvä mieli!
Minullekin jäi tosi hyvä mieli :) Ihanaa, kun ihmiset ovat rohkeita. Terveisiä muuten äidillesi!
VastaaPoistaOnpa sinun päiväsi olleet haipakkaa. Mutta kuulostaa kivalta. Minä tykkään haipakasta, jos sen vastapainoksi saa lysähtää sohvaan rapsuttamaan koiraa. Tykkään muutenkin kaikista vastakohdista: kaupungista ja erämaasta, kylmästä avannosta ja kuumasta suihkusta. Keskitie ei ole minua varten.
Laitoin sulle muuten meiliä. Jos vaikka ehdittäisiin sinne kahville?
Kirjailijatar - hihii, onpas hauskaa, että meillä on treffit!
VastaaPoistaMinä taidan olla sellainen kulkija, joka menee laidasta laitaan ja välillä menee keskellä tietä.