Eilisten pitsien innoittamana esittelen syksyllä dreijaamani pitsikoristeisen vadin. Se sai pintaansa vihreän lasitteen, jonka pinta on melkein silkkisen tuntuinen. Lasitteen läpikuultavuus toimii mukavasti pitsikuvion kanssa. Lasitetta olisi saanut ehkä olla kulhon pohjalla hiukan paksummaltikin, mutta hyvä näinkin.
Isojen vatien lasittaminen on aina kikkailua. Kokeilin tämän kanssa lasiteruiskua, jota olen lähinnä kammonnut aiemmin. En kyllä tiedä miksi - ehkä sen takia, että kompressori pitää kovaa ääntä. Tai sitten siksi, että ruiskussa on (mukamas) kova peseminen käytön jälkeen.
Tämänkertainen lasituskokemus ei ollut ollenkaan traumaattinen ja saatan nyt uskaltautua ruiskun varteen toisenkin kerran. Vielä kun keksisi jonkun mukavan tavan jalkarenkaiden puhdistamiseen lasitteesta!
Kaunis! Ja lasite on ihana! Joo se ruisku on jotenkin käsityöläisarvojeni vastainen, mutta toisaalta kaikki apuvälineet, mitkä helpottavat lasitusprosessia ovat tervetulleita! Kaivoin juuri kaapin kätköistä esiin pari rumasti lasittunutta kulhoa. Toinen pääsi sittenkin käyttöön (mieli muuttuu usein lasituksenkin suhteen), mutta se toinen joutui vielä palaamaan kaappiin odottamaan vuoroaan!
VastaaPoistaSitä aina lasittaessaan asettaa kovat odotukset sille, miltä esine näyttää uunista ulos tullessaan. Ja jos se ei ole ihan just sellainen kuin piti, niin kylläpä harmittaa ja kippo on auttamatta ihan ruma.
VastaaPoistaUsein käy niin, että kaapin perälle unohtunut rumilus onkin myöhemmin hieno, kun ei enää muista minkälainen siitä oli tarkoitus tulla.