tiistai 16. maaliskuuta 2010

Hevosmiehen opissa




Viikonloppuna osallistuin työhevosen valjastuskurssille. Voisi kuvitella, että työhevoset ovat katoavaa kansanperinnettä, mutta hyvä kun maatalousmuseon seminaarisaliin mahduimme.

Meitä opettaa oman kylän hevosmies Esko, joka omien sanojensa mukaan alkoi treenata valjastamista samoihin aikoihin kuin oppi kävelemään. 80-vuotiaana Eskolla on niksejä joka lähtöön. Ja tarinoita!

Opin luokki- ja silavaljastuksen eroista, länkien valmistuksesta ja rinnustimen kiristämisestä. Ja sen, mitä ne rahkeet oikeasti ovat, jotka sanonnat mukaan eivät aina riitä.

Seuraavalla kerralla testaamme oppimaamme hevosen kanssa. Koekaniinina on ihana Sämpy!



Kotona juteltiin isän kanssa Mummin ja Viljo-papan temperamenttisesta Oili-tammasta. Oili osasi kaikki temput. Se paineli ojien yli kärryt perässään ja vei kuskiaan ihan oman päänsä mukaan. Joulukirkkomatkalla Oili kaatoi reen ja meni takaisin kotiin omia aikoinaan. Naapurin setä poimi äidin lapsineen lumihangesta.

3 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että tällaiset hienot perinnetaidot kiinnostavat ihmisiä. Nyt ei sitten muuta kuin Sämpy valjaisiin ja kukkapenkkejä kääntelemään :)

    VastaaPoista
  2. Oho! Onpa jännää, en ollut kuullutkaan moisista valjastuksista, mutta enpä kyllä hevosista mitään tiedäkään. En ole koskaan ratsastanut. Ystäväni on kyllä ratsastusterapeutti ja olen seurannut hänen työtään.

    VastaaPoista
  3. Asta - pitääkin kysyä Sämpyä lainaksi kasvimaan kääntöön.

    Viime kesänä löysimme kirpputorilta sellaisen auran, jota vedetään ihmisvoimin. Mutta isä saattaisi tykätä, jos Sämpy tekisi sen vetämisen...

    Kirjailijatar - En ollut minäkään ennen kuullut luokeista ja siloista. Kiinnostavaa oli mielestäni se, että siloja on käytetty Varsinais-Suomessa, missä on suht' tasainen maasto ja hevoselle kevyempää luokkia itä-Suomen mäkisillä teillä ja metsissä.

    Aloitin itse ratsastuksen edellissyksynä aikuisten alkeiskurssilla. Keväällä ratsastin viikonloppuisin lasten tunnilla 11 ja 12 vuotiaiden tyttöjen kanssa. He tykkäsivät kovasti auttaa, kun täti ei aina oikein tallissa tiennyt, että miten mitäkin suojia laitetaan hepan jalkoihin.

    Ratsastus on terapeuttisuudessaan ihan mahtavaa, kitkemistäkin parempaa! Olen ihan koukussa!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...