Muutin töissä uuteen huoneeseen. Siinäkään ei ole ikkunaa. Tai on, mutta nähdäkseen siitä ulos, pienen viipaleen taivasta, pitää painaa pää vasten seinää ja kurkottaa kohti kattoa.
Olen päivänsäde menninkäisten joukossa. Ikkunallisissa huoneissa työskentelevät työkaverini pitävät sälekaihtimia kiinni. Sieltä kuulemma häikii. Keksin tekosyitä käydä heidän huoneissaan ja kurkin aamuaurinkoa sälekaihtimen raosta.
Kohta alkaa kolmas vuosi ilman ikkunaa. Se syö ihmistä. Tai ainakin minua. Haluaisin tietää, onko ulkona pimeää vai valoisaa. Sataako siellä vai paistaako. Vähän olen uteliaskin - näkyykö ketään? Mitä ne mahtaa touhuta siellä?
Tykkään siitä, kun aurinko paistaa silmiin. En vedä verhoja ikkunan eteen edes kesäöinä. On ihana herätä auringonsäteisiin, vaikka sitten aamukuudelta. Silloin voi kääntää kylkeä ja sulkea silmät uudelleen. Se vasta ihanaa onkin!
Minulla on onneksi töissä ikkuna, josta näkee palan taivasta ja kattoja. Minä en myöskään halua pimentäviä verhoja. Kesäyön valossakin nukkuu ihanasti. Tai ainakin minä nukun. Mutta ehkä se johtuu siitä, että minä nukun kyllä ihan missä ja koska vain.
VastaaPoistaHihii, olen kanssa tosi kova nukkumaan. Luulen, että siinä on yksi syy, miksi olen niin kovasti valon perään - kun on hämärää, aivoni automaattisesti luulevat, että nyt voisi ottaa torkut.
VastaaPoistaVerhot auki nukkumalla pääsee jotenkin hyvin päivärytmiin kiinni. Kun aurinko nousee, alkaa itsekin hiljalleen herätä. Paljon lempeämpää kuin herätyskellon kanssa taisteleminen.
Ajatus ikkunattomasta toimistosta kuulostaa ihan mahdottomalta! Itse istun isossa avotoimistossa jossa kaksi kolmesta seinästä on lasia ja valoa on välillä vähän liikaakin!
VastaaPoistaNukkuminen on kyllä mukavaa, mutta niin on herääminenkin. Varsinkin viikonloppuisin!