Laura:
Sadonkorjuu ja lauantai-illan lättykestit. Aaamukaste ja aurinkoinen metsä. Lapio ja kottikärryt.
Sunnuntaina oli yhtäkkiä taas kesä. Pistin lounaan jälkeen pitkäkseni penkille ja katselin, kun pilvet lipuivat ohi ja yksinäinen lintu kaarteli korkealla.
Syksyn viimeiset telttailukelit taitavat olla käsillä. Perinteisen kirpparikierroksen sijaan kävimme naapurissa huutokaupassa. Matka teltasta kauppapaikaille taittui omenatarhan läpi. Rakastuin lipastoon, mutta valitettavasti auton takaluukussa oli jo neljä telttaa. Ja kotonakin taitaa jo olla aika ahdasta... Ystävän mattokaupatkaan eivät onnistuneet. Nyt suunnittelemme huutokauppareissua pakettiautolla!
Ostithan tuon laatikollisen höyliä minulle, ostithan?
VastaaPoistaKaunis tuo alin telttakuva. Ja mikä kurpitsa, onhan se kurpitsa? Mitenköhän minä olen ikinä päässyt biologiasta läpi, en tunnista mitään kasveja.
VastaaPoistaKirjailijatar - Kurpitsa se on. Jättikurpitsa. Kyllähän sä kasvit tunnistat, tunnistit tuonkin!
VastaaPoistaTelttakuva on tosiaan tunnelmallinen. Mutta minunlaistani materialistia hivelee myös tuo kuva huutokaupan tarjonnasta.
Höylät jäivät valitettavasti tällä kertaa ostamatta. Niitä olisi ollut siellä useampikin laatikollinen! Muutenkin siellä oli aika jännää! Pelkäsin, että vilautan numerolappuani vahingossa väärään aikaan ja päädyn vielä vaikka ostamaan 10 hengen puutarhahuonekalu setin!
VastaaPoistaKaunis kurpitsa! Mihinkäs käyttöön se pääsee? Montako tuollaista teillä on tulossa?
Liisa - Aina jännää tuollaisessa huutokaupassa. Mä olen kerran aivastustani peitellessäni huutanut jotain kristallikippoa. Onneksi joku halusi sen, enkä sitten joutunut sitä lunastamaan. Vaikka olisihan siinä ollut sitten jälkipolville esine, jolla on hauska tarina.
VastaaPoistaKurpitsa on vieläkin odottamassa. Olisi voinut ihan hyvin antaa sen kasvaa pidempäänkin. Siitä tulee varmaankin keittoa. Ehkä jo tänään.