Pääsiäislammas

Pääsiäissunnuntaina pistettiin uuniin lauantaina naapurista haettu lampaanviulu. Pyörittelimme viulua hetken aikaa ja ihmettelimme, että mitä sille oikein kuuluu tehdä. Sellaista se on, kun kasvissyöjät saavat lihaa pöytäänsä. Mutta tätä lammasta ei ollut paha mieli syödä, kun on nähnyt miten mukavasti ne elelevät.

Arvoimme jonkin aikaa punaviinissä marinoimisen ja kahvilla valelemisen välillä. Päädyimme valmistamaan lampaanviulun Mysi Lahtisen reseptillä, joka löytyy esimerkiksi täältä. Tuo resepti on kolmekiloiselle viululle. Omamme oli parikiloinen, mutta emme vähentäneet reseptin aineksia.

Lammasta ei siis marinoitu, vaan siihen pisteltiin reikiä, jotka täytettiin yrteillä ja valkosipulilla ja sitä valeltiin kypsymisen aikana kahvilla, kermalla ja lihaliemellä.

Valelemisen hoiti kunniakkaasti isä, koska lampaan ollessa uunissa, me kävimme Jonin ja pikkutyypin kanssa naapurissa kahvittelemassa. Siellä oli oikein vanhanajan meininki, kolme sisarusta puolisoineen, yhteensä seitsemän lasta ja kaksi vielä tuloillaan. Muisteltiin vanhoja ja ihmeteltiin, kuinka lapsuuden majapuut ja metsiköt olivat kutistuneet.

Kotona odotti lammas ja hasselbackan perunat. Kyllä maistui!

--

On Sunday we cooked the lamb we picked up from the neighbors on Saturday. It took us a while to figure out what to do with it. That's the way it goes, when a piece of meat lands in the kitchen of vegetarians. But knowing where this lamb grew, I know it had a good life and I didn't feel bad eating it.

We ended up saturating the lamb with herbs and garlic. Dad took care of bathing the lamb with a mixture of coffee, cream and meat stock while it was in the oven as the rest of us went to visit 2 sisters and a brother and their altogether 7 children in a home I had never been to before but the surroundings of which are saturated with childhood memories.

When we got back, we were greeted by a delicious smell!