Päätimme ystäväni kanssa viettää Pääsiäisen Islannissa. Monen vuoden takainen toive toteutui vihdoinkin. Käytettävissämme oli huikeat neljä päivää, joiden aikana ehdimme ihastua pieneen suureen maahan monta kertaa.
Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli käynti Blue Lagoonissa, mutta sitä ennen piti tietenkin syödä. Islantilaisesta ruokakulttuurista päällimmäiseksi nousi raaka-aineiden tuoreus, niin merenelävien kuin kasvistenkin osalta. Kävimme syömässä pääkadun pienessä ravintolassa, josta mieleen jäi ystäväni kanan kanssa tarjoiltu kastike/lisäke, joka löytyi omalta lautaseltani salaatinkastikkeena. Aineksina oli käytetty maapähkinävoita, tuoretta inkivääriä, chiliä, tamarindia (ja ehkä soija tai kalakastiketta). Pitää ehdottomasti testata josko oikea koostumus löytyisi. Nam!
Käynti laguunissa oli hieno kokemus. Oli mukava kölliä lähemmäs 40 asteisessa sinisessä vedessä ja voi vain toivoa, että vesi tekisi meistä yhtä kauniita kuin islantilaiset ovat...
Toisen päivän vietimme Reykjavikiin tutustuen. Aika loppui täysin kesken, vaikka paljon ehdimme nähdä. Saimme myös tutustua islantilaiseen vesisateeseen, joka tuntui loppumattomalta. Kaupungin asukkaat olivat lähteneet mökkeihinsä Pääsiäisen viettoon ja kaupungin täytti kahinakansa (urheilu-tuulipuku-goretex-turisti), joihin itsekin lukeuduimme useana päivänä.
Kiinnostavaa oli huomata, että keskustan pienet talot, jotka kaukaa näyttivät puutaloilta eivät sitä olleet. Tarkempi tarkastelu osoitti, että talot olivat vankasti rakennettuja kivitaloja, jotka oli verhoiltu pellillä.
Kolmantena päivänä suuntasimme keskustan ulkopuolelle ja vietimme päivän ratsastaen islanninhevosilla. Leena sai Prinsessan ja minä Vakan vai Vaa´an. Päivään riitti vauhtia ja vekkuleita tilanteita. Tallin omistaja kutsui minua brutaaliksi, kun pakotin ratsastamaan opettelevan ystäväni ratsastamaan koko päivän. Islantilaisten huumori on samanlaista kuin suomaisten :-)
Aurinkokin pilkisti välillä pilvien välistä ja päivä oli mitä hienoin. Illaksi olimme varanneet pöydän vähän hienommasta ravintolasta. Tiesimme etukäteen mitä tilaisimme. Tarjoilija varmisti tilausta ottaessaan onko meillä varmasti nälkä ja olihan meillä. Emme tosin tienneet, että tasting menu kostuu neljästä alkupalasta ja kolmesta pääruuasta ja jälkiruokalajitelmasta...mutta ah mitä herkkuja!
Neljäntenä ja viimeisenä päivänä saimme kokea pienen maan suuren luonnon. Saimme tuta kuinka pieni ihminen on. Maa repeilee, pullistelee ja jatkaa loputonta muutostaan vielä senkin jälkeen kun me olemme kadonneet. Näin mannerlaattojen repeämiskohdan, menin euraasiasta amerikkaan. Näin kuumia lähteiä, Gullfossin, Kerid kraaterin, väsähtäneen Geysirin ja energisen Strokkurin. Näin minne naiset hukutettiin kansallispuiston alueella... ja tämä oli vasta alkua kaikelle sille mille mitä Islannin luonnolla on vielä tarjota.
Tiesitkö, että islantilaiset kasvattavat omat tomaattinsa ympäri vuoden kuuman maaperänsä ansiosta, kasvattavat ja vievät sinisiä kukkia Hollantiin ja että Islannissa on noin 1000 maanjäristystä kuukaudessa?
Islanti vaikuttaa niin kovin epätodelliselta paikalta. En ole vielä kuullut kenestäkään, joka ei olisi tykännyt. Ehkä minäkin joku päivä pääsen uimaan siniseen laguuniin. Hmm, eikö samanniminen leffa ollut kuumaa kamaa joskus nuoruusvuosina?
VastaaPoistaOioi, juuri Islannissa käyneenä oli kiva katsella kuvia ja tunnelmia. Oli monta tuttua paikkaa ja tuli jo ikävä takaisin. Haluaisin tuonne myös kesällä, kun ruoho viheriöi. Vaikka silloinkin varmasti sataa :)
VastaaPoista