Jo alkukesästä aloin kaivaa laajennusta kukkapenkkiin. Olin mukamas luvannut, että tänä vuonna ei tule yhtään uutta kukkapenkkiä. No, tämä siis ei teknisesti ottaen ole uusi.
Kaivanto seisoi koko kesän ja vasta nyt ehdin tarttua uudelleen toimeen ja kaivaa homman valmiiksi. Isän ja pikkutyypin avustuksella sain kaivantooni kompostia, pollenkakkaa, multaa ja hiekkaa. Penkin reunaan onnistuin kuin onnistuinkin löytämään riittävästi kiviä saman tien. Tuohon hiekalle tulee lisää kivetystä, jahka ehdin metsästää lisää sopivia kiviä pelloilta ja pientareilta.
Kasvit laajennukseen löytyivät omasta takaa. Siirsin väärässä paikassa kasvaneita ja ahtaalle jääneitä taimia uuteen paikkaan. Iisoppia ja tähtiputkea. Maanpeitteeksi huumaavan sitruunaista tuoksukurjenpolvea ja rönsyakankaalia, josta on tullut uusi luottokasvini. Joukkoon pistelin vähän tulppaaneja ja helmihyasinttejakin.
Vielä olisi hommia. Mulla on ihan valtavasti vääriin paikkoihin pistettyjä kasveja, jotka jurottaa. Ja muutenkin taas uusia suunnitelmia. Saa nähdä mitä kaikkea vielä syksyn mittaan ehtii.
--
A bit of digging and wheelbarrowing action happening in the garden!
Kerrassaan upea puutarha ja pihapiiri. Ja aivan unelma tuo kasvihuone!
VastaaPoistaOmenaminttu - Niin, se upeus on vähän kuvakulmasta kiinni... Mutta tuohon kohtaan olen viime vuodet panostanut ja olen siihen tyytyväinen. Hidasta hommaahan tuo vanhan pihan uudelleen henkiinherättäminen on.
VastaaPoistaMutta kasvihuone on todellakin unelma. Olen siitä lapsellisen onnellinen.