lauantai 29. syyskuuta 2012

Nopea omppuherkku




Äiti toi tuliaisiksi kaksi laatikollista Konstia. Toisessa omput oli kääritty huolellisesti sanomalehteen. Ne lähtivät saman tien Hamarin kellariin säilymään. Toisesta on jo puolet pistelty poskeen.

Tätä kärsimättömille oikein hyvin passaavaa omppuherkkua on meillä pistelty nyt monta kertaa. Konstat ovat juuri sopivat kirpakoita ja rapsakoita tähän. Ohje on hyvin summamutikkainen, tehköön kukin oman makunsa mukaan tästä juuri sellaista, kuin haluaa.

Tarvitaan

omenoita
voita
siirappia
kanelia
rusinoita
pähkinöitä

Tarjoiluun jäätelöä tai jugurttia ja vaniljasokeria.

Kahdelle hengelle otetaan n. 4 hyvänkokoista omenaa. Siemenkodat poistetaan ja omput lohkotaan. Sulatetaan pari ruokalusikallista voita pannussa ja kaadetaan joukkoon saman verran siirappia ja puolisen teelusikallista kanelia. Kun seos tirisee, lisätään omenalohkot. Ei kannata ahtaa pannua kauhean täyteen. Homman voi hyvin hoitaa kahdessa erässä, jos yhteen pannulliseen meinaa tulla ahdasta.

Kääntele omenalohkoja ja anna kypsyä. Kun omput ovat kypsyneet jonkin verran, lisätään rusinat ja pähkinät ja annetaan vielä paistua. Tässä kohtaa voi itse päättää haluaako jättää omput rapsakoiksi vai antaa kypsyä kokonaan veteliksi asti. Itse edustan rapsakampaa koulukuntaa. Kun päätös on tehty ja sen mukaan toimittu, voi omppulohkot ja pannuun jääneen soosin kumota suoraan tarjoiluastioihin.

Päälle olen laittanut milloin vaniljajäätelöä, milloin jugurttia, johon olen sekoittanut joukkoon vaniljasokeria.

Rusinat ja pähkinät voi jättää pois, jos ei niistä innostu. Itse mietin eilen tätä syödessäni, että mukaan voisi lirauttaa pienen tujauksen rommia, jos sattuisi kaapista löytymään. Ja jos tekee mieli sellaista ihan perinteistä kauraomenapaistosta, mutta haluaa ottaa oikotien, niin miksei pannuun voisi heittää kaurahiutaleitakin. Pitää vaan varmistaa, että voita ja siirappia on riittävästi, ettei tule kuivakkaa tavaraa.

Jätskin kanssa tarjoiltuna tästä tuli mieleen yksi nuoruuteni kesä, varmaan kahdeksankymmentäluvun lopulla, yläasteikäisenä. Silloin Valiolla oli hetken aikaa valikoimassaan omena-kanelijätskiä, joka oli aivan täydellistä. Muistan, kuinka söin sitä jätskiä sängyssä ja luin Angelicoja. Se oli täydellistä.

--

Mom came over with two boxes of apples from their garden. In one of them the apples were carefully wrapped in newspaper. Those we took to Hamari and hope they will keep in the cellar for a while. We're going through the other box very fast.

Here's a recipe I've come up with when I want a very quick apple desert and can't be bothered to bake.

You will need

apples (the tangy and crunchy kind work best)
butter
dark syrup (I'm sure maple syrup also works, if you have that)
cinnamon
raisins
nuts

For two persons, take about 4 good size apples. Take out the seeds and sliced them. Melt about 2 generous tablespoons of butter in a frying pan and mix in about the same amount of dark syrup. Stir in about half a teaspoon of cinnamon. When the mixture is boiling, add the apple slices. If it looks like the pan is getting very crowded, it's better to do two panfulls rather than one very packed.

Toss the apples occasionally and when they have softened a little, throw in a good fistfull of raisins and nuts. When the apple slices have cooked to your taste ( I like mine a bit crunchy, my Mom likes her's all soft), remove the pan from the heat and pour the apples and the remaining sauce into serving bowls. Repeat this with the rest of the apples if required.

I've served mine with ice cream and when I ran out of ice cream I mixed some vanilla sugar into a bowl of natural yoghurt. Both work well.

You can also leave out the raisins and/or nuts, if you feel like it.

The last time I made this, I would have added a splash of rum had I had some at home.

3 kommenttia:

  1. Luitko sinäkin Angelicoja? Oioi. Minäkin luin niitä joskus yläasteella. Ne oli niin ihania!

    Ja tämä ohjekin on ihana. Taidan kokeilla huomenna, kun tulee vieras käymään. Ja teidätkin haluan vieraaksi, ehkä ensi viikolla?

    VastaaPoista
  2. Nam, nyt jos kotoa löytyisi omenoita tekisin tätä herkkua heti! Ilman rusinoita tietenkin : )

    Luinkohan minä koskaan niitä Angelicoja? Onkohan nyt liian myöhäistä? Nimi kyllä kuulostaa jotenkin tutulta.

    VastaaPoista
  3. Kirjailijatar - Eikös ollutkin hyvää ja ennenkaikkea helppoa!

    Ja Angelicat. Ne oli ihan parasta. Ahmin ne kaikki yhtenä kesänä.

    Liisa - Ei varmasti ole myöhäistä antautua Angelican lumoihin. Itse tutustuin Angelicaan, kun Mamma luki niitä. Heti menin kirjastosta lainaamaan itsellenikin.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...