Syksy ja seikkailu

Syksyllä on juuri tällaista. Värikästä. Kaunista. Puuhakasta. No, ehkä ei ihan näin märkää aina sentään.

Viikossa satoi yli 100 milliä. Puutarhan kulkureitit ovat muuttuneet mutapoluiksi. Pikkutyyppi on onnellinen, koska sen lempipaikka on kuralätäkkö. Naapurin isännät tuskailee. Ei taida vehnää saada pelloilta pois ollenkaan. Siellä se jo vihertää uudelleen.

Viikonloppuna saunottiin Pikkutyypin kanssa, kun pihalta kuului pamaus ja singahdus. Ja yhtäkkiä Peto haukkui vähän toisella tavalla kuin tavallisesti. Hälytin isän hätiin.

Koira löytyi pihasta. Tarkemmin sanottuna ojasta. Se oli temponut itsensä irti ja haukkui kuin vimmattu. Kaverina sillä oli joku, joka lymyili pusikossa ja kiljui. Diagnosoimme sen supiksi. Eipä siinä ollut paljoakaan tehtävissä. Meteli oli aikamoinen. Mutta ei sinne väliinkään uskaltanut mennä. Oli pimeääkin.

Aikansa mellastivat, kunnes katosivat molemmat. Peto löytyi aamuyöstä oven takaa nukkumasta. Oli aika rauhallinen seuraavat päivät.

P.S. Väsään täällä kovasti ylimääräisiä lähetyksiä piristääkseni erästä pakkolevon uuvuttamaa. Tsemppiä!

--

This is autumn. Colorful. Pretty. Busy.

We've had a lot of rain in the past week. The neighboring farmers are not pleased. It's starting to look like they will not be able to harvest the rest of their crop. Little I, however, is loving it. Her contentment grows with the number and sizes of puddles.