Lapsuudesta muistan kuinka porkkanoita kaivettiin ylös jääkylmästä savesta. Sadonkorjuu jäi taas kerran viime tippaan. Onneksi ei sentään ihan kokonaan. Viimeiset porkkanat poimittiin lumesta ja padoissa kasvaneet perunat nostettiin ennen kuin jäätyvät. En silti olisi tehnyt toisin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että juurekset ovat onnellisimpia maan alla. Ja kun ne sieltä pois joutuvat, ei niiden maku säily kovinkaan pitkään.
Neilikkaruusut yllättyivät lumesta varmaan minuakin enemmän. Ne olisivat ehkä kaivanneet syyslannoitusta, että olisivat ymmärtäneet lopetella kukintaansa vähän aikaisemmin. Mutta se jäi taas tekemättä. Kun oikein mietin, niin en ole ihan varma olenko koskaan syyslannoittanut. Ehkä yhtenä vuonna.
Vaikka se on kyllä kaunista, että kukkivat vielä lokakuussa, niin kyllä nuo kukat hieman lohduttoman oloisia olivat lumipeitteen alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti