Tallinnassa joulupukki kantoi ristiä ja Berliinissä pieni paksu Dart Vader heilutteli miekkaansa Brandenburgin portilla. Kaupungeissa on siis jotain samaa...
Tallinnan jälkeen pakkasin jälleen matkalaukun ja suuntasin pitkäksi viikonlopuksi Berliiniin. Kerta oli ensimmäinen. Saksaan on helppo mennä, se on jotenkin tuttu. En myöskään päässyt siitä tunteesta eroon, että olen Kööpenhaminassa. Ehkä kaupunkien henki on sama?
Saksassa kadun aina sitä, että luovutin saksankielen suhteen. Olisin tarvinnut kieltä jo monen monta kertaa...
Prentzlauerin alueella saa päivän kulumaan kepoisesti. Pientä shoppailua ja rentoa kahvittelua syysauringon paistaessa. Voisin ottaa partsille nuo pirteät tuolit piristämään.
Harmaata harmaassa. Holokaust-muistomerkki on vaikuttava, ja näkemisen ja kokemisen arvoinen.
Prentzlauer Berg vs. Marzaun lähiö. Pakko oli piipahtaa 250 000 tuhannen ihmisen lähiössä ettei kaupungista jäisi liian romantisoitua kuvaa.
Ehkä paras aamiainen ikinä. Art Nouveau-henkinen kahvila Anna Blume ja kolmikerrostarjotin ei jättänyt näitä matkailijoita kylmäksi. Samanlainen ensi sunnuntaiaamuksi, kiitos.
No, saitko tuollaisen aamiaisen kotonakin?
VastaaPoistaKylläpä näyttää hyvältä, nuo kahvilakuvat erityisesti. Mä en ole ollut Saksassa ikinä, jollei pikaista pysähdystä kotimatkalla Unkarista lasketa. Eikä sitä lasketa. Pitäisi kyllä joskus mennä.