Sinnikäs puutarhuri

Välillä mietin, että onko tässä mitään järkeä. Nimittäin yrityksestäni luoda rehevää puutarhaa tiukkaan savimaahan.

Kukkapenkistä poissiirrettävälle mustaherukalle kaivamani uusi kasvupaikka näytti viime viikon sateiden jälkeen tältä. Mietin hetken aikaa, että pitäisikö harkita vakavasti kultakala-allasta.

Oikeastaan koko puutarha on ihan täynnä vettä. Jos pysähtyy hetkeksi, voi kuulla, kuinka maa lorisee. Niin, LORISEE. Ja saappaista jää jälkeen kurainen vana.

En edes halua ajatella millaisissa vesilätäköissä kaikkien savipohjaisten kukkapenkkieni asukkien juuret mahtavat juuri nyt lillua.

Mutta enpä vaan antaudu lannistukselle. En, vaikka välillä, mietin, että ne, joilla järki voittaa sinnikkyyden saattavat sittenkin olla onnellisempia.

Kaivoin tulvavedelle ojan. Toisin sanoen siirsin ongelman paikasta toiseen. Niin niitä probleemia tunnutaan monesti muuallakin ratkottavan.

Ja kaikesta huolimatta kävin toisenkin suunnitelman kimppuun. Tämän kasvukauden kolmas laajennus. Niin, lupasin, että ei uusia kukkapenkkejä, muistattehan. Mutta tämä pitää saada tehtyä, että voin keväällä tarttua kaikkein pulmallisimpaan ja rikkaruohojen kansoittamaan kukkapenkkiini ja siirtää siitä kasvit uuteen paikkaan siksi aikaa, kun niiden koti pistetään mullin mallin. Ja voi olla, että osa ei koskaan edes palaa siihen alkuperäiseen.

Pikkutyyppi auttoi auliisti. Kaivuun edetessä jalkani lipsuivat koko ajan kuraisemmaksi muuttuvan nurmikon alla. Lopulta oli pakko lopettaa, kun kaivuun reunalla ei ollut enää minkäänlaista pitoa ja meinasin keikata täyden kottikärryn kanssa.

Ja seuraavana päivänä tämäkin penkki oli sadevettä puolillaan. Eli seuraavaksi pitää käydä uuden ojan kaivuuseen.

--

I have come to think that my attemps to create a lush garden in solid clay may not be very sensible. Or realistic. But I am unstoppable. It does make me wonder whether greater happiness does come to those with more sense than perseverance. Nevertheless, I have been blessed with the latter, so on I go.

I dug a nice whole for a black currant bush that currently lives quite happily in a flowerbed. But I have changed my mind and want to have a juniper in the flowerbed instead so the currant must leave and I thought it would be quite happy with it's fellow currant so I prepared a nice home for it in a gap I had for some reason left in my newish currant hedge.

Well, I got back a week later and found the whole filled with water. It has rained so much this autumn that the garden gurgles. Yes, I am serious. You can distinctly hear it when you walk around. Gurgle, gurgle, gurgle. I do not even want to know how all my plants are doing with their feet flooded.

For a while I thought it would be clever to turn the situation into a victory and plan a pond instead but in the end I stuck to my original plan and grabbed the spade again. A few minutes later I had a little trench and my watery problem had flown from one place to another. Ha!

And since I had a bit of time in my hands. I quickly forgot the problems with the wetness and dug some more. Yes, it's another extension. Against all odds, I am holding onto my promise of no new flowerbeds this year!