Kaunopunahattujen ei pitäisi minun savisissa penkeissäni viihtyä. Eikä ne ole viihtyneetkään. Paitsi nämä kaksi sinnikästä yksilöä. Ne ovat syyspuutarhani kuvauksellisimmat.
Kun vain löydän aikaa, olen ajatellut hemmotella niitä. Meinaan kaivaa ne ja ympäröivät pionit ylös ja kasata niille uuden kasvualustan pollenkakasta ja kuohkeasta mullasta.
Hommaa viivästyttää se, että olen ajatellut siirtää ainakin osan pioneista muualle. Mutta uusi paikka on vielä hakusessa.
Tällaista tämä puutarhurin elämä on. Jatkuvaa muutosta!
--
Echinaceas are not in love with my older flowerbeds which have heavy clay. These two are the only ones that have survived.
I have since learned to build better ones and I plan treat these two ones with manure and better soil when I have time to dig them and their neighbors up and move some peonies and phloxes around.
My plants seem to take time to find their own place. If only I was a planner. But then I would not be me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti