Kaino pyyntö

Peto on jostain syystä himoinnut tätä Liisan Pikkutyypille virkkaamaa hieno peittoa ihan alusta asti. Peitto ei yleensä edes ole ollut mukana Hamarissa, mutta kesän jäljiltä se oli jäänyt rattaisiin ja kun se on niin nätti, niin tietenkin se on ollut käytössä. Ja olen pitänyt huolen siitä, että peitto ei ole koiran ulottuvilla.

No, sitten kuitenkin kävi niin, että Pikkutyyppi kerran heräsi uniltaan ja meni sisään touhuamaan ja jäin hetkeksi vielä itse pihalle. Rattaat oli tietenkin työnnetty sivuun koiran ulottumattomiin. Ainakin melkein.

Puhelin soi ja siinä rupatellessani käyskentelin puutarhan puolelle ja ohimennen kitkin muutaman rikkaruohon ja tarkastelin kukkapenkkejä.

Puhelu päättyi kuin seinään, kun pihan puolelle palatessani yllätin Pedon peiton kimpusta. Olin aivan raivona. Pienen räyhäämisen jälkeen sain peiton irti koirasta ja tuohtuneena paiskasin oven perässäni kiinni.

Sisällä hieman tokeennuttuani tutkin vauriot ja ällistyin. Miten oli mahdollista, että Peto oli tuhonnut vain yhden neliön? Ja vielä keskeltä peittoa. Niin, että reunus oli vahingoittumaton. Peitto oli siis täysin korjattavissa. Ja aika pienellä vaivallakin. Uskomaton eläin!

Liisa, tiedän, että Pedon pisteet eivät silmissäsi ole kovin korkeat, mutta ehtisitkö virkata peittoon yhden varaosaruudun? Ompelen sen kyllä itse paikoilleen, että saadaan peittokaunokainen taas pian käyttöön.

--

The dog got to the gorgeous blanket Liisa crocheted for Little I. I was quite beside myself but then discovered that amazingly he had only eaten half of one of the squares leaving everything else, including the border, intact. I had to forgive such a clever dog fairly soon. And we hope Liisa will crochet a new piece so I can mend the blanket soon.