Uusia askelmia

 

 

 

Hamarin eteisen remppa venyy ja vanuu, niinkuin meidän projektit tuppaavat. Mutta hiljaa hyvää tulee.

Yksi ylimääräinen Turku-reissu piti tehdä, että saatiin porrasaskelmiin oikea profiili. Yritettiin ensin vähän "monimutkaisempaa" profiilia, mutta ei se toiminut. Piti käydä hakemassa jyrsimeen uusi terä, että saatiin oikea muoto aikaan. Yksinkertainen on kaunista.

Olen yhtäkkiä havahtunut maaliskuuhun. Ja sekin on jo puolivälissä. Minä roikun tapani mukaan jossain jälkijunassa. Aika vaan mennä viipottaa. En edes jaksa yrittää pysyä kyydissä, kun ei ole ihan pakko. Vielä. Ja hepankin kyydistä olen pudonnut tässä kuussa joka maanantai. Eli hyvin menee!

Muutaman viikon päästä loppuu hoitovapaa ja alkaa vähän toisenlainen arki. Olen ehkä kotona ollessani vähän rauhottunut. Tai ainakin olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä paremmin. Tuo eteisen remppakaan ei jostain syystä haittaa ollenkaan, vaikka eteinen on täynnä koneita ja ulkovaatteet läjässä saunan pukuhuoneessa. Yläkerrassa on pölyistä ja paneleja ja smyykilautoja pukeilla ja pinoissa. No, se pöly kyllä harmittaa, vaan ei voi mitään.

Mutta kyllä meille vaan tulee hienot portaat!

--

Some progress on the stairs. It's taking it's time, just as our renovations do. It's like a hobby that lingers.

I'm proud of myself for not letting the mess get to me. I don't even notice it most days.