Maalaisretkellä

Tarkoituksemme oli telttailla pari yötä englantilaisella maaseudulla. Mutta kun käsillä oli kylmin toukokuun alku aikoihin, Liisa perui leirintäaluevarauksemme ja varasi meille yön maalaispubista. Majoittuminen ei sujunut ihan kommervenkeittä, mutta saimme lopulta yösijan pubin yläkerrasta ja kotoisa pubi oli meitä lukuunottamatta tyhjä, mikä riemastutti pikkutyyppiä, joka paineli innoissaan pitkin lattioita.

Minä kurkin huoneemme ikkunalta pitsiverhojen alta, jos vaikka olisin nähnyt jotain epäilyttävää. Mutta en nähnyt ketään.

--

We were planning to go camping in the English countryside but it was way too cold for that so campfires turned into a night at a country pub. We turned up at the pub where we had booked to find out that they did not know we were coming. After a few phone calls and moments of dispair (not ours), we got rooms upstairs.

I tried to spy for suspicious behavior but saw no one.

Kotipubistamme Worthistä kävelimme peltojen reunoja pitkin Sandwichiin. Matkalla opimme, että Sandwichin jaarli on antanut nimensä englanninkielen voileipä-sanalle. Kaveri oli kuulemma kova uhkapeluri ja hänellä oli tapana pyytää pihvinsä kahden leipäpalan välissä, jotta pystyi jatkamaan kortinpeluuta samalla kuin söi.

--

In the afternoon we walked to the town of Sandwich which was a quaint little place. On the way we learned about the Earl of Sandwich after whom the sandwich that we are more familiar with is named.

In Sandwich we had very nice cream teas in a pub. Anyone out there who does not love clotted cream?

Tämä tilaisuus jäi valitettavasti väliin!

--

Missed this. Bummer!