Piti tulla vapuksi kaupunkikotiin, koska vappu on kaikista kaupunkijuhlista (vai onko niitä muita?) mun suosikkini. Tykkään siitä, kun yhdessä päivässä tulee kesä. Aikuiset kaivavat vaaleat poplarinsa kaapista, pistävät värikästä ylleen. Hulluttelevat serpentiinillä ja heiluttavat kellastuneita lakkejaan ilmassa kuohuviinipullojen poksahdellessa. Ja kaikkein eniten tykkään vapun päivän piknikistä.
Mutta ei me maltettu.
Hamarissa kukkii krookukset, sinivuokot ja kaunokaisetkin jo. Aurinko paistoi ja ulkona tuoksui ihanalta. Joka päivä oli uutta kukkapenkissä. Kielot puskivat yhdessä päivässä itsensä kolmisenttisiksi. Kasvihuoneessa mittari kapusi melkein neljäänkymmeneen. Yhtenä aamuna vein sinne teekupin ja pinon sisustuslehtiä, pari voileipää ja keksejä ja nautiskelin.
Ja sen haluan sanoa, että jos löytyy joku, joka ei rakasta akileijaa, sen haravoimattomien lehtien seasta puskevia ruusukkeita ja sitkeää halua vallata koko piha, niin ilmoittautukaa! Aion käännyttää teidät!
Mutta minua painaa huoli. Sillä meillä on nyt toinenkin innokas kukkapenkkien kuopija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti