torstai 30. huhtikuuta 2015

Yllättäen itsekseni



Koko kevään olemme Pikkutyypin kanssa viettäneet tyttöjen keskiviikkoja, käyneet lounaalla Kasvis-ravintolassa (joka muuten on Turun paras lounaspaikka) ja jatkaneet savipajalle. Mutta tällä kertaa Pikkutyyppi halusikin lähteä Pikkuveljen mukaan Mammalle ja Pappalle.

Joni sattui tulemaan töistä aikaisin ja hyppäsimme pyörien selkään ja lounastimme kahdestaan. Enpä muista, koska viimeksi olisin syönyt lounasta niin, että ketään ei tarvitse syöttää tai patistaa syömään. Oma lautanen tyhjeni valtavaa vauhtia. Taisin syödä koko annokseni ilman, että se ehti jäähtyä. Villiä!

Matkalla savipajalle pistäydyin torilla. Sinnekin pääseminen on ollut vähän työlästä, kun jo monta viikkoa sitten Pikkutyyppi näki siellä jotain aivan kaameaa: sellaisen elävän patsaan, hopeanväriseksi maalatun miehen. Sen jälkeen on torin lähestyessä pistetty jarrut pohjaan niin tiukasti, että en ole hennonnut väkisin toista sinne raahata. Jos jollain on hyviä vinkkejä nelivuotiaan pelkojen käsittelyyn, kuulen mielelläni!

Enpä muista koska olisin ollut niin työteliäs savipajalla. Dreijasin monta kippoa ja niiden kuivuessa dreijalla tein levytekniikalla tarjoilulautasia. Nautin tekemisen rytmistä ja siitä, että ei tarvinnut huolehtia kenenkään muun pissahädistä, nälästä ja väsymisestä. Ah.

--

A rare moment to myself at the pottery studio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...