Hiljaista

En ollut saada tarpeekseni näistä seinistä, ikkunoista, oviaukoista. Päivä oli harmaa, kuten kuulemma Varsovassa aina. Mutta sitäkin kauniimpia olivat nämä rappaukset valumineen ja halkeamineen ja haaleine maaleineen.

Hiljaistakin oli. Ei juuri ketään missään.

Hiljaista on täälläkin. Olen ollut jo monta päivää kipeänä kotona. Ei siis ole sattunut juuri mitään. Olen pääasiassa nukkunut, sitäkin hyvin katkonaisesti.

Harmittaa, kun kaikki suunnitellut ja kovasti odotetut joulunaluspuuhat, joulukonsertit ja glögikutsut on pitänyt perua. Joulu tulee ihan liian nopeasti, kun on viisi parasta jouluvalmistelupäivää viettänyt peiton alla ja niistänyt nenää.

Unia olen nähnyt enemmän kuin koko syksynä yhteensä. Esimerkiksi sellaista, jossa meidän kotitalon ullakko syttyy palamaan, eikä kukaan kerro meille. Vasta havahduttuamme outoihin ääniin ja keittiön ikkunasta nähtyämme, että ulkona seisoo valtavasti ihmisiä, ymmärsimme, että talo oli liekeissä. Sittenkään emme jostain syystä osanneet mennä ulos. Onneksi heräsin, ennen kuin tilanne äityi tosi kuumaksi.

Aivot taitavat olla ylikierroksilla. Vai osaako joku tulkita unia?