Syksyn dreijaukset on dreijattu. Jätin taas koko syksyn savityöt lasitettavaksi kerralla. Odotan lasituspäiviä aina kauhunsekaisin tuntein. Mutta tällä kertaa oli poikkeuksellisen hauskaa.
Päätin jättää pitkäaikaisen lasitesuosikkini värittömän matan rauhaan ihan kokonaan. Olen sillä lasittanut jo monta vuotta ja onhan se kaunista. Viime keväänä kokeilin kuitenkin pitkästä aikaa värillisiä lasitteita ja nyt halusin lisää väriä.
Ikivanha ihastukseni kiiltävä läpikuultava tummanvihreä oli vuosien jälkeen palannut lasiterepertuaariin ja saanut seurakseen aivan ihastuttavan sinimustan. Hannan ja Marikan yllytyksestä tartuin lasteruiskuun ja surruttelin sillä lasitteet isompiin kulhoihin. Pikkukipot pääsivät testiastioiksi. Ne saivat kaikki ulkopuolelle kiiltavän mustan pinnan ja sisälleen vihreää, sinistä, turkoosia, keltaista... Nyt pidetään peukkuja pystyssä, että väriyhdistelmät toimivat ja päällekkäinen lasitus tuo hienoja valumia, jotka eivät kuitenkaan ulotu uunilevylle asti.
Pääsin kokeilujen makuun niin voimallisesti, että ensimmäistä kertaa vuosiin tuntui, että lasitettava loppui kesken.
Ensi viikolla nähdään, mitä uunista on tullut ulos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti