Tom Hodgkinsonin mainiossa Joutilaisuuden ylistys -kirjassa on oma lukunsa sairaanaolemisesta. Luin sitä eilen, sairaana ollessani.
Hodgkinsonin mielestä meidän pitäisi kohdata sairaudet toisenlaisella asenteella (nyt puhutaan tietenkin vain tällaisista suht harmittomista taudeista, jollaiseksi luokittelen yhä vaivaavan sitkeän flunssani). Sairaudet pitäisi toivottaa tervetulleiksi, niille pitäsi antautua täysin ja levätä pitkään ja hartaasti. Ja niiden lähtiessä pitäisi surra sitä, että tauti meni jo. Näin ajatellen harmittomat taudit ovat ihan ok.
Hodgkinsonin mukaan lääke on flunssalle sama kuin kahvi päiväunille - pahin vihollinen. Kaikkein tärkeintä on antautua puolikuntoisuudelle ja toipua niin pitkään, että tuntee taas olevansa voimissaan.
Vanhoina hyvinä aikoina minutkin olisi varmaan nyt lähetetty Välimerelle parantolaan lopputalveksi tiukalla ukaasilla olla tekemättä yhtään mitään.
Kuinkahan pitkään olisin mahtanut malttaa? Olisin kumminkin salakuljettanut käsityöpussukan mukaan ja piilotellut kudinta ja virkkausta aurinkotuolissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti