Keltainen huivi lojui melkeinvalmiina ensin keittiön tuolilla ja sen jälkeen olohuoneen pöydällä. En millään saanut päätettyä miten huivi päättyy. Simpukoiden ja rinkuloiden sijasta aloin itsekin kallistua hapsujen suuntaan.
Mutta enpä arvannut miten monella erilaisella tavalla hapsujakin voi laittaa.
Ensin laitoin ihan liian paljon hapsuja. Ja sitten solmin niitä. Ei hyvä.
Sitten laitoin vähän vähemmän hapsuja, mutta pitkiä ja tylsiä.
Sitten innostuin tekemään hapsuihin solmuja.
Ja sitten purin puolet solmuista ja päätin, että näin on hyvä.
En vielä paljasta miltä huivi näyttää kaulassa. Olen tämän päivän potenut kotona eilen saamaani sikainfluenssarokotusta, enkä ole ollenkaan valokuvauksellisella tuulella.
Lopuksi päivän bossa nova -annos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti