Viisas ystäväni lohdutti minua eilen sanomalla, että ei kai ihmisiä arvioida sen perusteella miten he kaatuvat, vaan sen, miten he nousevat ylös ja jatkavat matkaansa.
Onneksi elämä ei ole taitoluistelua. Vaikka molemmissa kyllä pitää kompuroinnin jälkeen kerätä palasensa uudelleen kasaan, könytä ylös ja jatkaa esitystä rinta rottingilla, vaikka kyyneliä olisi silmät täynnä.
Nyt vaan silmät kirkkaina kohti uusia vastoinkäymisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti