Viikonloppu hujahti pihahommissa. Perennapenkin asukit saivat lehtipeitteen suojakseen ja piha näyttää haravoinnin jälkeen hienolta. Olisin touhunnut enemmänkin, mutta pimeä tulee niin kovin aikaisin nykyään.
Haravointi on kauhean kivaa puuhaa. Saa olla ulkona ja pysyy lämpimänä, vaikka lämpötila oli lähellä nollaa. Ja työ on niin ihanan konkreettista ja käsinkosketeltavaa. Välillä piti oikein pysähtyä ihailemaan oman työnsä jälkiä! Puutarhanhoito on mainiota terapiaa energiaa pursuavalle toimistotyöläiselle. Ja läheisetkin tykkää, kun väsytän itse itseni ja annan muiden olla rauhassa.
Ehkä tämän seurauksena tein tänäaamuna jotain itselleni (ja myös läheisilleni) ihan uskomatonta: nukuin kymmeneen asti! En muista koska olisin viimeksi nukkunut niin pitkään. Enkä tiedä miten siihen pystyin. Mutta väsytti vaan niin vietävästi. Yhdentoista tunnin yöunien jälkeen olin kyllä aika tokkurassa koko aamun. Tai sen mitä siitä oli jäljellä. Onneksi ehdin ottaa hetken haravointiterapiaa ennen ratsastustuntia.
Syksyn iloihin kuuluu myös takanlämmityskauden käynnistyminen. Takkatulen rätinä ja sisällä lämpiävien puiden tuoksu tuo kotoisaa tunnelmaa. Ja haravoidessa saa haistella savupiipusta tupruavaa savua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti