Savipajan uusi punasavi on kuin suklaata. Sitä vaivatessa tulee vesi kielelle. Dreijalla se on samaan aikaa pehmeää ja jämäkkää. Vähän niinkuin minä, sanoisi äiti varmaan.
Kivalta tuntuu ja näyttää myös se, kun kädet on ranteita myöten savessa. Ihan kuin olisi upottanut sormensa sulaan suklaaseen. Sotkeminen on ihanaa vaihtelua siistille sisätyölle.
Näitä ruukkuja dreijatessa mietin jo ensi kesän kesäkukkia!
Kaunis ja sopii hyvin jo aikaisemmin tekemiesi ruukkujen seuraksi! Kai sait kameraankin vähän savea : )
VastaaPoistaKamera säästyi, mutta kamerapussukka on nykyään ruskea.
VastaaPoistaTuo savi muuten on polton jälkeen aika tarkkaan saman väristä, kuin se punasavi, josta tein keväällä ruukkuja. Kaunis väri sekin on, mutta nyt tekisi mieli savea, joka jäisi tuollaiseksi ruskeaksi.
Ymmärrän väriongelman - voisikohan mustasavea ja punasavea vähän sekoittaa ruskeamman lopputuloksen saamiseksi?
VastaaPoista