En ole ihan hirveän hyvä seuraamaan aikaani. Olen helmikuussa vielä vähän joulussa kiinni. Tai ainakin uuden vuoden alkumetreillä vasta. Runebergin päivä tulee aina yllättäen. Yhtäkkiä kaupassa huomaan, että nyt se on. Enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi runebergintorttusesonki on niin kovin lyhyt. Tänä vuonna kävi taas niin, että en ehtinyt syödä riittävän montaa, kun ne jo katosivat.
En ole koskaan ennen leiponut torttuja itse, vaikka runebergintorttu on ehdoton suosikkileivonnaiseni. Hesarissa hehkutettiin Porvoolaista reseptiä, joten päätin kokeilla sitä.
Seurasin reseptiä mielestäni suorastaan orjallisesti. Tosin korppujauhot oli loppu, joten korvasin ne kokonaan jauhetuilla piparkakuilla. Ja mantelit ostin valmiiksi jauhettuina. Ehkä ne olivat juuri ne kohtalokkaat muutokset, koska torttu ei täyttänyt mun vaatimuksiani. Ihan hyviähän ne olivat. Ja taikina oli taivaallista. Mutta tortusta puuttui se oikea purutuntuma. Ja jotain muutakin.
Myönnän, että olen näiden leivonnaisten suhteen kyllä tosi kranttu, mutta jos joku tietää erinomaisen runebergintorttureseptin, niin otan ilolla vastaan ja lupaan kokeilla heti!
Sä kuljet siis pari viikkoa ajastasi jäljessä, jotenkin virkistävää. Mustakin joskus tuntuu, etten ollenkaan pysy ajan kyydissä. Tosin nyt on vähän kiire maaliskuuhun.
VastaaPoistaMulla ei kyllä valitettavasti ole mitään reseptiä...siis Runbergintortun.
Kirjailijatar - Hmm, en ole ajatellut, että tämä mun jälkeenjääneisyys olisi virkistävää, mutta voihan sen noinkin ajatella tosiaan. Ehkä olenkin edelläkävijä...
VastaaPoistaMulla ei ole kiire mihinkään. Toivon, että hanget säilyy vielä kuukauden. Sitten saa mun puolesta jo tulla kevät.