Ainoat sijamuodot, jotka koulusta jäivät mieleen ovat inessiivi, elatiivi ja illatiivi sekä adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Tykkäsin kovasti hokemista: ines-ela-illa, ades-abla-alla. Kieli kulkee noissa niin kauniisti. Olen ollut pienestä asti suuri alliteraation ystävä. Muutoin kieliopin termit ovat olleet mulla aina hukassa, vaikka kielistä tykkäänkin. Kielioppikursseista olen päässyt läpi enempi tuurilla kuin taidolla.
Sen jälkeen kun luovuimme television katsomisesta, olemme aina keittiössä. Työpäivän jälkeen parkkeeraan Hesarin kanssa pöydän ja jääkaapin väliin lampaantaljalla verhottuun tuoliin. On niin kovin vähän syitä miksi siitä illan mittaan lähtisi kovinkaan monen askeleen päähän.
Keittiömme ei ole iso, mutta ehkä juuri siksi se on kovin kotoisa ja mukava. Täällä on kaikki kädenulottuvilla ja näköetäisyydellä. Joni mitoitti pöydän niin, että siihen mahtuu päivän lehden lisäksi läppäri tai teekannu. Hiljalleen myös kaikki tekeillä olevat käsityöt sekä lukeilla olevat lehdet ja kirjat kulkeutuvat tänne.
Teidän keittiössä on kyllä niin mukavan kotoisa tunnelma. Viettäisin siellä mielelläni enemmänkin aikaa!
VastaaPoistaTervetuloa vaan!
VastaaPoistaMeillä olisi olohuoneessakin ihan hyvin tilaa. Ollaan mietitty, että sinne voisi ottaa alivuokralaisen, kun ollaan aina keittiössä vaan.
Onpa hauska muistisääntöhokema, tosiaan kuin runo. Taidankin opettaa sen myös omille lapsilleni :)
VastaaPoistaJa hurmaavia kuvia teidän keittiöstä, olisipa hienoa päästä lampaantaljatuolissa Hesaria lukemaan!
Asta, suosittelen lampaantaljoja! Mä olen vähän heikkona niihin. Käyn aina silakkamarkkinoilla ja joulumarkkinoilla kaikki taljakojut läpi ja usein ostankin.
VastaaPoistaMeillä on erilaisia taljoja kotona ympäriinsä - tuoleilla ja sohvalla ja pinossa torkkupeittojen kanssa. Ihan parhaat päiväunet saa, kun laittaa taljan sohvalle ja kietoutuu sen päälle torkkupeittoon!