Veljeksillä oli kaksoishäät. Kiertävä valokuvaaja otti hääpareista yhteiskuvan. Sulhaset olivat kovin totisia. Mummi hymyili sen verran, kun siihen aikaan potretissa passasi.
Kuvaaja jatkoi matkaansa. Seuraavan kerran ohi kulkiessaan hän piipahti tuomaan nuorillepareille hääpotretin. Poskiin ja kimppuihin oli sipaistu punaa.
Muutama vuosi ja kolme poikaa myöhemmin Mummi ja Viljo muuttivat vastavalmistuneeseen Hamariin. Veljeksistä tuli naapurit.
Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin Hamarista tuli minulle Mummolan sijasta koti. Ja Erkistä ja Vuokosta meidän naapureitamme.
Erkki tapasi ajella meille punaisella naisten polkupyörällä kahvittelemaan. Pyörä laitettiin leikkimökin edustaan nojaamaan. Vuokko opetti iltaisin kyläkoululla posliinimaalausta. Pääsin mukaan Vuokon oranssin kuplan kyydissä. Kuplasta oli poistettu toinen etupenkki, jotta maalatut astiat oli helpompi pakata autoon polttoon kuljettamista varten.
Kahdeksantoistavuotiaana muutin kaupunkiin. Enkä aikonut palata. Myöhemmin ymmärsin, mitä sanotaan leopardista ja pilkuista. Tytön voi ottaa pois maaseudulta, muttei maaseutua tytöstä.
Nyt Hamarissa asuu perhekommuuni: isä, kaksi aikuista lasta, yksi vävypoika ja yksi koira. Osa aina, osa aina kun vaan voi.
Tulin vastavierailulle :) Ihana historian havina täällä. Minä olin joskus lapsena Hollolassa mahtihäissä, joissa myös vihittiin kaksi paria samalla kertaa. En muista, olivatko sulhaset veljeksiä vai eivät, mutta huvittavaa oli se (tai eihän se silloin ketään naurattanut), että toisen parin morsian ja sulhanen pyörtyivät kumpikin alttarille vuorotellen.
VastaaPoistaHih - kuulostaa ihanan romanttiselta!
VastaaPoistaJa hauskalta tarinalta lapsenlapsille kerrottavaksi.
Kiva kun kävit - ja tervetuloa toistekin!